Kolme akkaa ahteessa

Kolme akkaa ahteessa Kirjoittanut Gustaf Fröding

Siin’ istuu ahteessa kolme akkaa,

luut kuivat kalkkuu ja yhteen hakkaa,

he näyttää sormea, päätä nakkaa,

ja kieli kaikkien kitisee:

»Voi, herra jemini, herra jemini, herra jee!»

»Ja katsos Kallea, katsos Lottaa,

kun tallinparvelle tytön ottaa,

voi, herra jee sitä köyhää rottaa,

voi jee, hän tyttöä hyväilee,

voi, herra jemini, herra jemini, herra jee!»

»Pian raitit kaikki ne kuulee noista,

miten toinen myöntyi ja uskoi toista,

ei meille sattua voisi moista,

voi jee, nyt siinä he suutelee,

voi, herra jemini, herra jemini, herra jee!»

»Nyt hemppu hellä sai siistin armaan,

ei meille noin kävis»... »Eipä varmaan,

ken ottais rämpän ja ruojan harmaan!»

ään’ ahteen takaa se kirkaisee. –

herra jemini, herra jemini, herra jee!»

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.