Koko äänellä
Majakovskin runosta
Kirjoittanut Vladimir Majakovski
Suomentanut Jalmari Virtanen


Hautaussaatossa
Vaan laahatkohon
Maine
Jälessä nerojen
Kuin leski surevainen. –
Mun runoni! –
Sa rivimiehen lailla
Saat mennä,
Kuten menneet ovat
Nimettömät sotamyrskyissämme.
Viis huolin pronsseista
Ma satapuutaisista,
Viis marmorista niljakkaasta
Huolin!
Sovimme maineen kanssa.
Sillä
Samaahan oomme maata
Kaikki;
Yhteiseks’ merkiks’ tulkoon meille
Sosialismi,
Rakettu taistelussa
Yhteisvoimin.
Tulevat polvet!...
Sanakirjain kohot
Kun tarkastatte,
Näätte,
Pois liukuneet on niistä
Sanat:
”Prostitutsio”,
”Piiritys”,
”Tuberkuloosi”...
Nääs, runoilija
Meitä varten, jotka
Olemme terveet, notkeat,
On Silloin saanut
Plakaatin karhein kielin
Nuolla
Pois keuhkotaudin näljän...
Toveri elämä!
Eiks hiukan, vinhemmasti
Me poljettaisi loppumatka
Viisvuotissuunnitelman!
Ei kasaan kopeekkaakaan mulle
Oo saaneet runorivit,
Huoneisiini
Puusepät mitään laittaneet
Ei punapuusta.
Jos vainen vastapestyn
Päällyspaidan
(Sen vannon reilusti)
Ma saan –
Se mulle riittää!
Kun vuotten vastaisten
KKK-oohon saavun,[1]
Niin yli päitten
Runoniekkain ahnaan parven.
Ma, niinkuin bolsheviikin jäsenkirjan,
Nostan
Kaikk’ sata nidosta
Mun puoluekirjojani.
  1. Keskuskontrollikomiteaan.


Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.