Koivulleni.

Kirjoittanut Immi Hellén


Aivan alla ikkunani
kasvaa koivu sorja,
sen on varsi valkea
ja oksa hento, norja.
Tuuli sitä tuivertavi,
mutta ei se haittaa,
ei mun kesäkoivuani
henno tuuli taittaa
Kun sen hienot hiirenkorvat
aukes aamusella,
kaikkien sen kauneutta
täytyi ihastella.
Peippo lensi koivun latvaan,
kun sen kaukaa näki,
ja sen oksaan kukkumahan
kerkes kevätkäki.
Ja kun tuiman talven valta
laittaa lunta, jäitä,
on kuin armas puuni silloin
valmistaisi häitä.
Pukeuupi puhtoisiin
ja hohtaa valkoisissa,
tuhat loistaa helmeä
sen puvun laskoksissa.
Ilossa ja surussa
se puu on ystäväni,
enkä sitä unhottaa
mä voisi ikänäni.
Maailmaan kun kuljen pois,
niin näen monta muuta
kenties vielä sorjempaakin
suuren metsän puuta.
Mutta sinun vertaistasi
en mä löydä noista,
niin ei mulle mieluisata
maailmassa toista.

1898.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.