Koivulleni

Koivulleni. Kirjoittanut Immi Hellén

Aivan alla ikkunani

kasvaa koivu sorja,

sen on varsi valkea

ja oksa hento, norja.

Tuuli sitä tuivertavi,

mutta ei se haittaa,

ei mun kesäkoivuani

henno tuuli taittaa

Kun sen hienot hiirenkorvat

aukes aamusella,

kaikkien sen kauneutta

täytyi ihastella.

Peippo lensi koivun latvaan,

kun sen kaukaa näki,

ja sen oksaan kukkumahan

kerkes kevätkäki.

Ja kun tuiman talven valta

laittaa lunta, jäitä,

on kuin armas puuni silloin

valmistaisi häitä.

Pukeuupi puhtoisiin

ja hohtaa valkoisissa,

tuhat loistaa helmeä

sen puvun laskoksissa.

Ilossa ja surussa

se puu on ystäväni,

enkä sitä unhottaa

mä voisi ikänäni.

Maailmaan kun kuljen pois,

niin näen monta muuta

kenties vielä sorjempaakin

suuren metsän puuta.

Mutta sinun vertaistasi

en mä löydä noista,

niin ei mulle mieluisata

maailmassa toista.

1898.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.