Koivikko kunniavartiana

Koivikko kunniavartiana. (19 9–18/12 06.) Kirjoittanut Irene Mendelin

Koivikko kaunis vartioi

vanhan haltian unta,

ääneti on, ei huminoi,

kuulee, iäisyysvirret soi,

tuntee että nyt läsnä on

Jumalan valtakunta.

Koivikko seisoo miettien:

Täällä haltia lauha

elämän työnsä täyttäen

lemmellä liikkui, iloiten,

surren, kärsien, häll’ on nyt

Jumalan suuri rauha,

Koivikko kaunis vartioi

unta haltian hyvän,

ääneti on, ei huminoi,

siunaten nöyrää kunnioi,

joka elämän ongelman

käsittää suuren, syvän.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.