Kointähti (Sinusta, Jesus)

Kointähti. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Sinusta, Jesus, milloin

mä elin erossa,

harhailin yössä silloin

maailman korvessa.

Syvyyden reunall’ aivan

mä petyin kulkemaan,

ja sumu multa taivaan

jo kätki kokonaan.

Tukea varsin vailla,

toivotta seisahdin:

ah, kolkon kuolon mailla

mä olin, huomasin.

Vaan silloin sanas paistaa

minulle, Jesus, soit,

taivaaltani ja maista

pois sumun synkän loit.

Kointähti aamuruskon

koittaissa valaisi.

Mun sieluni sen uskon

silmällä havaitsi.

Suloisna seisoit perin

vuorella Taborin;

vaan priiskoitettu verin,

ah, olit kaunihin.

Toit meille taivaan valoa,

ja valoon lähdit Sa,

taas nousit, armon jalo

aurinko, Jumala.

Sielumme Sulta perii

vain voimaa, eloa.

Ah, sinusta ken erii,

on kuolon varjossa.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.