Kointähti (Sinusta, Jesus)

Kointähti.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Sinusta, Jesus, milloin
mä elin erossa,
harhailin yössä silloin
maailman korvessa.
Syvyyden reunall’ aivan
mä petyin kulkemaan,
ja sumu multa taivaan
jo kätki kokonaan.
Tukea varsin vailla,
toivotta seisahdin:
ah, kolkon kuolon mailla
mä olin, huomasin.
Vaan silloin sanas paistaa
minulle, Jesus, soit,
taivaaltani ja maista
pois sumun synkän loit.
Kointähti aamuruskon
koittaissa valaisi.
Mun sieluni sen uskon
silmällä havaitsi.
Suloisna seisoit perin
vuorella Taborin;
vaan priiskoitettu verin,
ah, olit kaunihin.
Toit meille taivaan valoa,
ja valoon lähdit Sa,
taas nousit, armon jalo
aurinko, Jumala.
Sielumme Sulta perii
vain voimaa, eloa.
Ah, sinusta ken erii,
on kuolon varjossa.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.