Kointähti.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Oi aamu! Liitton’ täällä
uudistat kanssa Jumalan:
Ken rusopilves päällä
tuo armon sanoman?
Sä, jonka loistannasta
jo sylilasna riemuitsin,
kointähti, oikein vasta
nyt nimes tunnenkin.
Oot kuva Lempeästä,
mi valon – ajan helmassa –
erotti pimeästä
verensä virralla:
Silmänsä rakastavan
hän luopi minuun katseellas,
ja valon vapahtavan
näen kirkkaudessas.
Vaalistut, katoot valoon
sä päivän, jota ennustit,
auringon läsnä jalon
tok’ aina sädehdit.
Auringon, mi nyt pian
käy todistajaks liittoni,
mi toivohon ain’ ijan
vihkiipi eloni.
Ah, tänään valoisesti,
kointähti sielun loistele;
vie meitä mieluisesti,
mihinkä aiomme!
Matkamme päättyy pian:
Sä, silloin ehtootähtönen,
taas kutsut rauhan sijaan,
takana pilvien.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.