Kointähti
Kointähti. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Oi aamu! Liitton’ täällä
- uudistat kanssa Jumalan:
- Ken rusopilves päällä
- tuo armon sanoman?
- Sä, jonka loistannasta
- jo sylilasna riemuitsin,
- kointähti, oikein vasta
- nyt nimes tunnenkin.
- Oot kuva Lempeästä,
- mi valon – ajan helmassa –
- erotti pimeästä
- verensä virralla:
- Silmänsä rakastavan
- hän luopi minuun katseellas,
- ja valon vapahtavan
- näen kirkkaudessas.
- Vaalistut, katoot valoon
- sä päivän, jota ennustit,
- auringon läsnä jalon
- tok’ aina sädehdit.
- Auringon, mi nyt pian
- käy todistajaks liittoni,
- mi toivohon ain’ ijan
- vihkiipi eloni.
- Ah, tänään valoisesti,
- kointähti sielun loistele;
- vie meitä mieluisesti,
- mihinkä aiomme!
- Matkamme päättyy pian:
- Sä, silloin ehtootähtönen,
- taas kutsut rauhan sijaan,
- takana pilvien.
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.