Kohtalo (Negri)
Kohtalo. Kirjoittanut Ada Negri |
Suom. Hilja Pärssinen. |
- Ol’ ilta myöhä, vuoteelleni hiipi
- yön haamu synkeä,
- huu – teräskatse, irvistys ne riipi
- mun mieltän! – Kolkon kuulin äänensä:
- »sun kohtalosi oon».
- »En sua koskaan heitä impi sorja
- sä kevätajastas
- oot elon-iltaas’ kahleitteni orja
- ja aina vaellan sun varjonas».
- – Mä nyyhkin: armahda!
- Hän viivähti ja virkkoi mulle vastaan:
- »kas rikos, kuolema
- ja tuska tuuti maailmalle lastaan,
- kun synnyit sä, surujen kukkana,
- siks’ kov’ on kohtalos»!
- Mä rynnistin: »oi toivon ääntä vainen
- mun kaihoo rintani!
- Mä maistaa tahdon mit on riemu mainen
- ja neron, valon suudelma. Mua kutsuvi
- nuor’, rikas elämä».
- Hän lausui: »vuodattaa ken sydänvertaan
- se laulut parhaat luo.
- Ja surun syleilystä monta kertaa
- ken nousee, muita suurempi on tuo».
- – Mä virkoin: »luoksein jää.»
Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.