Kodostansa unia nähnyt

Kodostansa unia nähnyt. Kirjoittanut Frans Jakob Chydenius

Näin mä näkyjä yöllä

Unia unisialla;

Olimpa olevanani,

Kulkevanani kotona.

Äiti itki poikoansa,

Sureksui sukimoanja.

Ei unet toden tosia,

Näyt varmaan näyttäjiä;

Sanon sentänä sanani,

Laulan laulu pienoiseni.

Miksis, äitini, minua

Sureksuit sukimoasi?

Kaukanako kamputtelen,

Vai’ko vaaran suun esissä?

Älä itke armas äiti,

Sureksu sukimoasi,

Vaivan jo minusta nähnyt,

Huolen pitkimmän pitänyt!

Olen täällä, kun olenkin

Kaukana kotomajasta,

Vaan samampa suojuksessa,

Isän ilman kannen alla.

Mut’ jos vaaran suun esissä,

Pyörin tuskan pyörtehessä,

Niin ei sentään sen isämme

Tahtomata taivahisen

Vaivu’ varpuinen pyryssä,

Mato pieni maan raossa.

–sk–

Lähde: Maamiehen Ystävä 23.11.1844.