Kodittoman laulu

Kodittoman laulu.

Kirjoittanut Väinö Kolkkala

Pesänsä pienoisella

On lehdon linnullai,

Asunto ahvenella

On lammen laineessai;

Ei mulla maalla majaa,

Ei rantaa rauhaisaa,

Vain elon aallot ajaa

Mua kurjaa kulkijaa.

Pien’ lintu riemurinnoin

Livertää oksallaan,

Ilolla leikkii innoin

Myös ahven aallossaan.

Mun äänen’ suruin raikuu,

Kun laulan kulkeissain,

Ja kummut, laaksot kaikuu

Surulla vastaan vain.

On linnunpojat heikot

Niin ratki riemuisat;

On heillä siskot, veikot

Ja hellät vanhemmat.

Mut vanhempia vailla

Oon koito koditon,

Ei tutun turvaa mailla,

Siks tieni synkkä on.

Miks synnyinkään mä pieni

Poloinen poikanen!

Ah milloin veis mun tieni

Luo lieden lämpöisen!

Oi konsa kodon saisin

Niin rakkaan, rauhaisan,

Jonk’ onness’ unhottaisin

Tien kolkon kulkijan!

Sen toivo mulle vielä

Vain yksin hoivan suo,

Ja tylyll’ elon tiellä

Se lohdun mulle tuo.

Siks kaihomielen kannan

Salassa rinnaissain,

Vain metsäin kuulla annan

Suruista lauluain.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.