Kodittoman laulu.

Kirjoittanut Väinö Kolkkala


Pesänsä pienoisella
On lehdon linnullai,
Asunto ahvenella
On lammen laineessai;
Ei mulla maalla majaa,
Ei rantaa rauhaisaa,
Vain elon aallot ajaa
Mua kurjaa kulkijaa.
Pien’ lintu riemurinnoin
Livertää oksallaan,
Ilolla leikkii innoin
Myös ahven aallossaan.
Mun äänen’ suruin raikuu,
Kun laulan kulkeissain,
Ja kummut, laaksot kaikuu
Surulla vastaan vain.
On linnunpojat heikot
Niin ratki riemuisat;
On heillä siskot, veikot
Ja hellät vanhemmat.
Mut vanhempia vailla
Oon koito koditon,
Ei tutun turvaa mailla,
Siks tieni synkkä on.
Miks synnyinkään mä pieni
Poloinen poikanen!
Ah milloin veis mun tieni
Luo lieden lämpöisen!
Oi konsa kodon saisin
Niin rakkaan, rauhaisan,
Jonk’ onness’ unhottaisin
Tien kolkon kulkijan!
Sen toivo mulle vielä
Vain yksin hoivan suo,
Ja tylyll’ elon tiellä
Se lohdun mulle tuo.
Siks kaihomielen kannan
Salassa rinnaissain,
Vain metsäin kuulla annan
Suruista lauluain.

Kulo [Väinö Kolkkala]


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.