Kodittoman koti

Kodittoman koti. Kirjoittanut Samppa Luoma

Tuonelan mustassa mullassa

mulla on koti ja pirtti.

Siellä on taatto ja siellä on mammo

nekin tuonelan hirmu hirtti.

Tuonelan virtojen vierellä

on mustantummaa multa,

sitä se astuu illat ja aamut

se kulkijan ollut kulta.

Musta on Tuonelan virran ves,

mustempi on mun sielu;

– on mertoja mieron poluilla

ja auki on niiden nielu.

Nielut ne kaikkia nielevät

Tuonelan mustaan multaan –

Ikävä on siell’ sen asua,

jolla ei siell’ ole kultaa!

Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.