Kodittoman koti.

Kirjoittanut Samppa Luoma


Tuonelan mustassa mullassa
mulla on koti ja pirtti.
Siellä on taatto ja siellä on mammo
nekin tuonelan hirmu hirtti.
Tuonelan virtojen vierellä
on mustantummaa multa,
sitä se astuu illat ja aamut
se kulkijan ollut kulta.
Musta on Tuonelan virran ves,
mustempi on mun sielu;
– on mertoja mieron poluilla
ja auki on niiden nielu.
Nielut ne kaikkia nielevät
Tuonelan mustaan multaan –
Ikävä on siell’ sen asua,
jolla ei siell’ ole kultaa!


Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.