Kodin tyttöselle.

Kirjoittanut Immi Hellén


Kodin turvissa ylenet, tyttönen,
kodin huomassa hellän ja lämpöisen
on armahat aamut ja illat.
Vain kaunista nähdä ja kuulla saat,
sua tuutivi sävelet soinnukkaat,
sadunmaihin on siintävät sillat.
Olet onnekas, kotisi tyttönen,
liet Liljana kumppani kukkien,
kevätsirkkujen siskokulta.
Sinun laulusi herkkänä, heljänä soi,
sinun silmäs on kirkas kuin aamunkoi.
Mitä puuttuisi, pienoinen, sulta?
Hymyhuulin sä heräjät aamuisin,
käyt riemuiten työhön ja leikkihin,
kera perhojen kilpoja kiidät.
Ja kun ilta jo heittävi varjojaan,
sinä uinahdat siipien suhinaan,
sulounten sä lehtoihin liidät.
Niin lämmin, oi lämmin on kotilies,
vaan kerranpa maailmalle kulkee ties,
kodin muisto ei murene siellä.
Ja se siemen, mi, viittoen ylhäisiin,
kodin piirissä poveesi kylvettiin,
se on tähtenä elosi tiellä.

1921.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.