Kirpusta

Kirpusta. *) Kirjoittanut Elias Tuoriniemi

Saattasinkoma sanoa

Kirjotella kirpustakin?

Kirottu on kirppu rukka

Ijankaiken ihmisiltä;

Siitä on kirppu kirottu

Moitittava musta lintu,

Kuin on hyvä hyppimähän.

Vielä potkiipi povessa,

Tohtii tulla turkkihinkin,

Valta-miesten vaatteisiinkin

Hyvän huovin housuhinkin

Suuren herran sukkahankin

Papin paijanki sisälle.

Käypi se kirppu kirkossakin

Kirkko-miehen kintahassa.

Kaikki sitä kanteleepi

Kaikki kurjat kuljettaapi

Yli soijen, yli maijen,

Syän maijen synkiöinkin.

Varsin tuttu vaimoillenkin

Miesten luona mielellänsä;

Syöpi lasta laattialla

Käypi lasten kätkyesä

Vanhojakin valvottaapi,

Ei anna nuorten nukkua

Eikä maata matka-miehen.

Alla se aina asuupi

Vuosi kauet vuotehilla,

Aina on koirain kotona,

Aina pentuin pesässä.

Sitä en tiiä kusta siinnee,

Kusta synty syöpäläisen;

Sienneekö sillan alta

Tulleeko tupa-rikasta

Vaanko vanhoista sioista

Vaanko vattu-raunioista.

Kirppu on kiivas juoksemahan

Sekä hyvä hyppimähän,

Kuka kirpun kiinni saapi

Jalat alta ampukohon

Linnun lyököhön lihaksi

Pankohon pataluhaksi:

Osan kukin ottakohon,

Sääski veren särpäköhön

Kissalle liha-kipene

Koira luut korjatkohon!

Tämä on juoru joutavasta

Työ on tehty tyhjän eestä;

Lukkari minun lupasi

Vaati vaha kumppalini

Juoruamaan joutavasta

Kirjottamaan Kirpustakin.

*) Elias Tuoriniemeltä.

Lähde: Topelius, Z. 1829: Suomen Kansan Vanhoja Runoja, ynnä myös Nykyisempiä Lauluja. Neljäs osa. S. 26–28. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 5.1.2007. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 1 [numerointi ilmeisesti virheellinen]. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/topelius/skvr4_1829_rdf.xml.