Kirkkovenheessä (1881)

Kirkkovenheessä.

Kirjoittanut P. J. Hannikainen


Hei! soutakaamme poiat,
Ja norjat neitoset!
Me kilvan soutakaamme,
Ett’ aallot vaahtoiset
Vierellä venehemme
Hilpeinä hyppelee
Ja kokka mahtavasti
Edessä kohisee.
Ah, kaunis ompi ilma,
Tää Herran päivä on!
Vienosti vedet välkkyy,
On taivas sumuton,
Ja metsät vehreässä
On juhlaverhossaan,
Ja vakavina vaarat
Nostaapi rintojaan.
Ja uutta ihastusta
Vaan nousee mielehen,
Kun venhe viilettääpi
Välitse niemien,
Ja joka salmen suulla
Meit’ yhä tervehtää
Taas uudet rannat, saaret –
Oi, hausk’ on retki tää!
Me airokkahat, kelvot
Olkaamme soutajat:
Pois joukostamme veltot
Ja – turhan-kiskojat!
Ken voimat taiten käyttää
Ja, harras toimessaan,
Mies ompi kestämähän –
Se meistä miesi vaan!
Mut kunnon perämiesi
Täss’ ensi arvon saa,
Hän kaikki karit tuntee
Ja suunnan suuntoaa,
Hän, hänpä meidät saattaa
Vakaasti valkamaan,
Siis kiitoksemme hälle
Nyt ensin kaikukaan!
Ja nyt me laulakaamme,
Oi, siskot, veikkoset,
Tään Suomen suloutta,
Mi hurmaa sydämet!
Ja niinkuin mieli puhdas
Nyt kirkkomatkall’ on,
Niin työssä tälle maalle
Se puhdas olkohon!
Ah, herttainen on hetki,
Tää Herran päivä on!
Jo kirkon torni nousee
Tuolt’ yli kuusikon,
Ja aamupaistehessa
Se noin kun hohtelee,
Totuuden pyhän tietä
Se meille viittailee.
Niin maamme tulevaisuus
Myös meille hohtakoon,
Kuin pyhä templi tuolla,
Ja meitä kutsukoon!
Se hohto sydämemme
Innolla täyttäköön,
Ja vauhti rientojemme
Sen ilmi näyttäköön!
Hei! Soutakaamme veikot
Ja siskot armahat!
Me kilvan soutakaamme
Ett’ aallot vaahtoisat
Vierellä venehemme
Hilpeinä hyppelee
Ja kokka mahtavasti
Edessä kohisee.
Ja laulakaamme kaikki
Nyt täysin sydämin,
Kuink’ on tää maamme kallis
Ja meille rakkahin,
Mut Herrallemme harras
Myös kiitos kohotkaan,
Ett’ armostaan loi meille
Näin armaan isänmaan!

[Pekka] Juhani H[annikainen].


Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.