Kirkastus
Kirkastus. (Förklaring.) Kirjoittanut Fredrik Cygnaeus |
Suom. Yrjö Veijola. |
- Moni kaiku on etäältä
- Vastannut mun lauluissani
- Ääneen, jonka sä herätit
- Kodin hongan laulurastas;
- Pääskynen, joka pesäsi
- Mökin räystäälle rakennat;
- Koski kallion kolossa;
- Tuuli tuoksuva kukissa;
- Myrsky lähteen myllertäjä,
- Pesän penkoja, johonka
- Rastas kätki rakkautensa.
- Kuin Euterpen temppelissä
- Kajahtaissa laadun laulun
- Syttyy soihtuja satoja,
- Joita sointo suutelevi;
- Niinpä syttyy muistossakin
- Laulujeni kaikuessa
- Maasta Pohjolan perillä,
- Kesäauringon kajastus,
- Kotilaaksoni valaisten,
- Silloinkin kun seudut toiset
- Yö on mustihin pukenut.
- Lausu, erhettyikö muisti
- Uskollisena muistellessa
- Kotiseudun kaunehinta:
- Kesäyön on aurinkoa,
- Ainoata aarrettamme,
- Jonk ei vertoja tavata
- Rikkaammilla seutuvilla?
- Kun hyvästi lausut sille,
- Jolle sykkivi sydämmes,
- Hänen vieressänsä istut,
- Ilolla, surulla valvot;
- Eikö loista silmästänsä
- Syömmesi sisähän katse,
- Jota muistaisit alati
- Muilla mailla vierahilla,
- Kunnes katseen kiilto hiiltyis
- Sielussasi kylmenneessä?
- Salli siksi laulajalle
- Katseest’ auringon alati –
- Joka kirkasti kotinsa
- Eron hetkenä kovana –
- Usein muistaa synnyinmaata
- Itsensä ikihyviksi
- Muilla mailla manterilla
- Kirkastuksessa samassa,
- Kun se, loistaen sulosti,
- Hiljaa siintyen vajosi
- Kotiaallon kyyneleihin
- Silmältä tähystävältä.
Lähde: Kaukomieli: Viipurilaisen osakunnan albumi. 3. 1900.