Kirje entiselle ystävälleni
Kirje entiselle ystävälleni. Kirjoittanut F. F. Brummer |
- Vaikk’ aika muuttuneena
- Nyt vastahani käy,
- Elooni suuttuneena
- En sittekään ma näy.
- En etsikkään ma rauhaa,
- En tyyntä toivokkaan.
- Kun elon myrskyt pauhaa,
- Ma nauran vaan.
- Kas ystävitten mielet
- Kuink’ onkin muuttuneet!
- Myös parjaajitten kielet
- Ei okaa puuttuneet.
- Ma isieni maata
- Tok’ lemmin ainiaan.
- En valittaa siis saata,
- Oon vaiti vaan.
- Oil mulla muinoin kulta
- Noin sievänlainenkin.
- Oil myöskin lemmen tulta
- Ja olis vieläkin.
- Nyt yksinäni tulla
- Saan illan kuutamaan.
- Ei tuskaa tuosta mulla,
- Ma laulan vaan.
- Kun vanhempani kuoli
- Ja maahan mullattiin,
- Silloinpa raskas huoli
- Poveeni painettiin.
- Oi äiti armas! Kenpä
- Sun sais unohtumaan.
- Ma voisinkohan? Enpä;
- Ma itken vaan.
Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.