Kirje Teiskosta

Kirje Teiskosta. Kirjoittanut K. H. Färm

Teiskon Työväenyhdistykselle hyväntahtoisaan huomioon suljen, että yhdistys edistäisi oman edustajamme etenemistä, levittäisi paikkakunnallista sanomalehteämme, Kansan Lehteä. Työväenyhdistys ilman työväen sanomalehden levittämistä on merkitykseltään verrattava neidon ja nuorukaisen rakkauteen avioliittotoimistossa. Rakkaus loistavana on siellä piirretty paperille ja liisteröitty seinään. Ja tämä rakkaus jää seinään eikä voi seurata nuorta pariskuntaa elämän taipaleelle. Työväenyhdistys ilman oman sanomalehden levittämistä on kun piirustus Pompeijan kaupungista, jota ei enää ole olemassa.

Mutta Kansan Lehden lukijoitten, siellä täällä olevien torpparien ja mökkiläisten kesken olen nähnyt olevan oikean työväenyhdistyksen, yhteishengen, eihkeivät kuulu viralliseen työväenyhdistykseen.

Kansan Lehden lukijana lausun tässä mitä olen lehden tilausilmoituksen takana löytänyt, mitä minun mielestäni on

Kansan Lehti.

Kansan Lehteä kammoksuvat,

Kell’ on arka ajatus;

Missä tunnot turmeltuvat,

Siellä viihtyy vaivaisuus.

Mutta uutta

Uskallusta

Kansan Lehti kohottaa,

Väsyneille, vaivatuille,

Sorretuille

Toivon tietä ilmoittaa.

Herrat vaatii kunniata

Aina kansan Lehdeltä.

Sitä on sillä puuttumatta,

Varastossa, tervettä;

Sit’ on tehtaan patruunille,

Suutareille,

Kauppiaille kunniaa!

Se on uutta uutukaista

Kun sen kansa

Tunnon teitse toimittaa.

Kunnia on sielun suoja,

Sit’ ei saata unhoittaa,

Kunniahan suuri Luoja

Hurskaan kansan korottaa.

Siispä hyvä vallassääty

Älä väsy,

Etsi, hae kunniaas,

Niimpä löydät kaipaamasi

Kunniasi

Kansan Lehti oppaanas.

Kansan Lehti lempeyttä

Torppareille tuoksuaa,

Hyljätyille ihmisyyttä,

Onnen tietä osoittaa.

Aina uutta ajatusta

Uskallusta

Saa se meihin kasvamaan

Riennä, veikko, viipymättä

Kähmimättä

Kansan Lehti tilaamaan.

---

Rakkauden mesikärpäsenä eräät nuoret miehet Teiskossa hääräilevät kukalta toiselle, tekevät naimatarjouksiansa kaikille tytöille, ovat ylpeitä, että tytöt lupaavat heille. Mutta miesten mesimaku on kadonnut ehkä menevät henkivakuutukseen siinä määräten, että heidän vaimonsa heidän jälkeensä perii vakuutussumman. Kun ei heillä vielä ole vaimoa niin näkyy heissä epäilys, etteivät voi tyttöjä kesytellä muutoin kun ”henkensä panttauksella”. Mutta ei sekään ole auttanut. Nuorukainen, jonka rakkaus on kylvetty kun hakahuhdan siemen, jää vuorostaan henkivakuutuksinensa tyttöjen nauruksi. Lemmetöin olento kuivaa itsekäisyyden laihassa maaperässä.

Onnellista Joulua Kansan Lehdelle lukijoineen!

Te Kansan Lehden toimittajat tehkää yhä edelleenkin oikeille aatteille kunniaa. Mutta kun itse ilkeyden isä tulee teiltä kunniaa vaatimaan julistakaa hänelle tuomionsa: mene pois saatana, sillä kirjoitettu on, Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman ja Häntä ainoata kunnioittaman ja palveleman. Niin tulee teille mielihyvä, verrattava taivaan enkelien palvelustoimeen, jonka kautta suotuisin rauha palaa sieluumme, kun omaan kotiinsa ainakin.

Kyösti [K. H. Färm].

Lähde: Kansan Lehti 25.12.1900.