Kirje Jyväskylästä (18.9.1875)

Kirje Jyväskylästä. Kirjoittanut Minna Canth

– Kirje Jyväskylästä. Harvoin olemme kaupungissamme niin usein olleet tilaisuudessa taiteellisiin huvituksiin, kuin tämän syyskesän kuluessa. Vielä harvemmin olemme näin peräkanaa saaneet ihaella kahden kotimaisen satakielen säveleitä, miten nyt neitien Ida Basilier’in ja Naëmi Ingman’in. Mutta aivan ensikerran on yleisön kansalllis-tunteet nauttineet sen arvon ja kohteliaisuuden, että konsertin antaja on ilmaisnut suomenkieliset konsertin ”ohjelmat”. Tällä osoitteella suomalaisesta mielenlaadustaan neiti Ingman jo voitti yleisön suosion, joka suosio yhä enentyi, kun laulajatar viehättävällä suloudella esitteli ei ainoastaan kolme suomalaista kansan laulua, vaan myöskin hänen omasta toimestaan tätä tilaisuutta varten suomennetun arian operasta ”Trollflöjten.” Tämä nuori laulajattaremme omaa rikkaan, monivaraisen äänen ja antaa tulevaisuudesta sangen hyviä toiveita. Neiti Ingman palasi täältä Kuopioon, antaakseen siellä vieläkin konsertin, jonka jälkeen hän aikoo laulajana antaa Helsingissä (t. k. 25 päivänä), Turussa, Porissa ja Viipurissa. Sittemmin lähtee hän jälleen Parisiin, jossa vielä vuoden aian aikoo harjoitella laulu-taidetta.

Lennätin konttori avattiin kaupungissamme viime tiistaina sekä ulko- että sisämaista lennätin-kirjevaihtoa varten. Konttori pidetään avoinna klo 9 e. p.–2 j. p. p. ja 4–7 j. p. p. Tämän avauksen johdosta oli joukko kaupunkilaisia kutsunut asessori Grotenfelt’in, joka oli johtanut lennätin-langan pystyttämis-työtä, sekä konttorin päällikön hra F. Brunou’in kaupungin seurahuoneesen iltaa viettämään. Tässä tilaisuudessa esiteltiin kiitollisuuden maljat h. ylh. ministeri-valtiosihteerille kreivi Armfeldt’ille, Venäjän valtakunnan lennätinlaitoksen päällikölle, kreivi Lüders’ille, Suomen lennätin-osaston päällikölle, everisti Spåre’lle, Oulun läänin kuvernöri Nyberg’ille sekä herroille Grotenfeldt ja Brunou, jotka kaikki, tavalla tai toisella, olivat edistäneet asian toimeen saamista.

Tällä viikolla on taaskin vietetty n. k. syysmarkkinoita. Kun näihin markkinoihin tavallisesti kokountuu suureksi osaksi ainoastaan kortin lyöjiä, juomareita, varkaita, tappelun sankareita ynnä muita veijareita, ei ole ihmeteltävää, että maamiehen tavaraa löytyi niukalta. Markkinat oikeastaan olivat vasta keskiviikkona, mutta maanantaina alkoi jo väkeä kokoontua kosolta ja tiistaina oli tavallinen markkina-elämä täydessä vallassaan. Rähinä ja melu, siivottomat puheet ja renttu-laulut, kiroukset, riidat ja tappelut olivat korkeimmillaan, kun klo 5 aikaan kirkon kellojen juhlallinen ääni kutsui ihmisiä hetkeksi irtautumaan tuosta pahentavaisesta elämästä ja rientämään rauhan majaan kuulemaan muutamia varoituksen ja totuuden sanoja. Pastori Schöneman selvitti tekstin mukaan Matth. 18: 6–9 v. mitä Jumalan Sana sanoo pahennuksista ja niistä, jotka pahennuksen matkaansaattavat; miten tänlaiset luvattomat kansan kokoukset ovat suorastaan pahennuksen kokouksia, jonka kyllin todistaa tuo nykyinenki kaduillamme vallitseva siivoton ja jumalaton elämä, juoppous, haureellisuus, puheissa ja käytöksissä, eläinten rääkkääminen, varkaudet, tappelut ja moninaiset samankaltaiset pahuudet; sekä millä kauhealla rangaistuksella Jumalan vanhurskauden ja pyhyyden viha uhkaa niitä, jotka tänlaista pahentavaa elämää pitävät ja miten tämä kova tuomio jo ajallisessakin elämässä kohtaa himojensa hekumassa hurmastunutta, jonka todistaa tätä nykyäkin, silmäimme edessä oleva kaikkinainen kurjuus, vihat, kiukut, haavat ja taudit, juopuneen synkeä viheliäisyys ja niiden onnettomain kohtalo, jotka näissäki markkinoissa rikoksistaan vankilaan kuljetetaan ja rautoihin lyödään. – Tosin olivat ne sangen harvat, jotka malttoivat irtautua markkina-elämästä ja noudattaa kutsumista Herran huoneesen, mutta suuri oli voitto, jos näissäki harvoissa heräsi inhoa ja vihaa pahuutta vastaan sekä harrastus parempiin elämäntapoihin. Kirkosta palatessa kuulimme muutamain vaimojen keskenään puhelevan: ”Jumalalle kiitos tästäki hetkestä, – tämähän koko markkina-reisusta oli kaikkian parasta!” Samanlaisia rukous-hetkiä piti pastori Schöneman vielä seuraavinaki markkina-päivinä.

Useita hevos- ja tasku-varkauksia harjoitettiin näissäki markkinoissa, miten tavallisesti ennenki senlaisissa tiloissa. Erään suuren rosvon, nimeltä Henrikson tai ”Rillun Ville,” niinkuin häntä tavallisesti kutsutaan, onnistui poliisin jo markkinain aattopäivinä saada kiinni. Mainittu ”Rillun Ville” oli jo tuomittu elinkautiseen vankeuteen ja kesäkuussa lähetetty Hämenlinnasta Mikkeliin, vaan tällä matkalla pääsnyt karkuun Mäntyharjun pitäjässä. Sittemmin oli hän oleskellut Jämsässä ja muissa sen puolen pitäjissä, sekä harjoitellut varkauksia, hätyyttänyt matkustavia ja tehnyt kaikenlaista pahuutta. Täällä matkaeli hän väärällä työ-kirjalla, jonka Keuruun kunnallis-hallituksen esimies oli eräälle toiselle miehelle antanut.

Niinkuin jo mainitsin, oli väkeä markkinoissa kosolta, mutta maanmiehen tavaraa niukalta. Lehmiä toki löytyi vähin, ja ne maksoivat noin 70 markkaa. Kaloja myöskin oli vähin, mutta voita kaikkian vähimmin, ja rukiita, lihaa, kananmunia y. m. s. – ei lainkaan. Viinalla, ja Viipurin rinkelillä näytti olleen hyvä menekki.

Wilja.

Lähde: Keski-Suomi 18.9.1875.