Kirje Ameriikasta (New York 11.7.1888)/1
| Kirje Amerikasta [New York 11.7.1888] Kirjoittanut [[]] |
Kirje Ameriikasta (New York 11.7.1888)/2 |
| Julkaistu alun perin: Päivän Uutiset, 5.8.1888, nro 181, s. 1–2. Artikkelin verkkoversio. |
New-Yorkista 11 p:nä heinäkuuta 1888.
Jokainen tänne tuleva valtamerilaiva tuopi mutanaan sadottain jopa tuhansittain siirtolaisia Euroopasta. Irlantilaiset, saksalaiset ja itaalialaiset ovat, kuten aina ennenkin lukuisimmin edustettuina ja niitä on, varsinkin itaalialaisia, nyt tulvaillut tänne enemmän kuin koskaan ennen. Ne uhkaavat anastaa kaiken vallan työmarkkinoilla New-Yorkissa, suureksi vahingoksi täkäläisille työntekijöille ja heille itselleen. Ne saapuvat tänne enimmäkseen ihan tyhjin käsin, käytettyänsä viimmeiset roponsa laivapiljetin ostamiseen. Kun sitte täällä ei riitä tarpeeksi työansiota — ei ainakaan kaikille — joutuvat he kurjuuden kynsiin, joll’ei yksityisten avuliaisuus väliin joudu. Sillä joskin työtä saattaisi olla tarjona jossain maaseudulla, niin ei heillä tavallisesti ole varoja paikalle päästäkseen.
Tällaisten köyhien maahan tulijoiden paljous, joka etenkin tänä vuonna on ollut arveluttavan suuri, on antanut aihetta eräälle kongressin jäsenelle nostamaan kongressissa kysymystä komitean asettamisesta, jonka tulisi perinpohjaisesti käytellä ”siirtolaiskysymystä” kokonaisuudessaan. Hänen ehdotuksensa ei tarkoita kieltoa Yhdysvaltoihin siirtymistä vastaan, vaan ainoastaan, kuten hän sanoo, maan varjelemista joutumasta Euroopan köyhälistön tahi hylkylväen temmellyspaikaksi ja ennen kaikkia on tarkoituksena estää köyhiä raukkoja, hyvän työansion toivossa, jota tunnottomat siirtolais-asiamiehet heille kuvittelevat, näihin houkutuksiin luottaen, samoamasta tänne ja siten joutumasta auttamattomaan kurjuuteen, joll’eivät onnistu tapaamaan jotain armeliasta ihmistä joka ottaisi heidät hoitaaksensa. Juuri tuo tavaton paljous varattomia itaalialaisia, böhmiläisiä y. m., joiden luku nousee kymmeniin tuhansiin, on nyt täällä puutteessa ja kurjuudessa, suureksi huoleksi ja vastukseksi kaupungin asujamille ja virastoille, jotka juuri itse ovat antaneet alkusyyn tämmöiseen asiain tilaan. Johonkin toimenpiteesen on ryhdyttävä, sekä noiden kurjien itsensä hyväksi, että valtion turvaamiseksi noilta moninaisilta vaaroilta, jotka voivat olla tarjona, jos tällaista menoa yhä kestää.
Syy tähän on noiden lukuisten, sekä täällä että Euroopassa olevain siirtolais-asioimistojen, jotka oman hyötynsä tähden harjoittavat tunnotonta ihmisten viekoittelemista tänne. Ne saavat höyrylaivayhtiöiltä 3 dollaria (noin 15 markkaa) joka siirtolaista kohti toimituspalkkiota ja kuvailevat mitä loistavimmissa väreissä Euroopan köyhälle väestölle hyviä työansioita, joita muka aina on runsain määrin saatavissa. Nämät onnettomat haalivat sitte kokoon viimmeiset varansa ostaaksensa piletin, millä päästä tähän paratiisiin. Saavuttuansa tänne, huomaavat he surkeasti pettyneensä, mutta katumus on silloin myöhäistä. Heiltä puuttuu varoja, millä palata takaisin ja joutuvat siten usein paljoa suurempaan kurjuuteen kuin se minkä niin herkkäuskoisesti jättivät. Mutta agentti, joka houkutteli heidät tänne, on saanut toimituspalkkansa, ja sehän onkin hänelle pääasia.
Kaikki tällaiset varattomat tännematkaajat jäävät tietysti New-Yorkkiin, kun ei heillä ole varoja etemmäksi mennä. Sanotaan että 30 ja 40 tuhannen vaiheilla tällaista väkeä kävelee täällä nykyänsä työtönnä. Tämä seikka alentaa tietysti varsin suuressa määrässä useiden muiden työpalkkoja.
(Jatk.)