Kirje
| Kirje SSSR:n (SNTL:n) nuorisoliittolaisnaisen vastaus pääoman luokkavankilassa olevalle toverilleen Kirjoittanut Emil Virtanen |
- – Rakas ystävä!
- Kirjeesi sain. Tuhat kiitosta siitä.
- Luin kerran ja toisen ja kolmannen.
- Luin ja – itkin.
- Mitä mielessä liikkui –
- ei sanoja kuvata riitä.
- Ajatukseni kuumat
- liitelee luoksesi
- mielikuvain siltoja pitkin.
- – Näen kostean vankilasellisi,
- kalterivarjojen juovat.
- Juurikään sä kiihkeesti painoit
- lapsesi rintaasi vasten.
- Näen, millaista tuskaa,
- heittiöt, sinulle tuovat.
- Ne tahtovat tappaa tarmoa
- sankarten kunniakasten.
- – Ah, viha kuin laavana
- rintani soppia täyttää
- kun kuvittelen,
- miten vankilasatraappi raaka
- sun rinnoilta lapsesi riistäen
- »valtaansa» näyttää –
- niin tuntuu kuin ihmisyys
- haudattu oisi
- ja haudan suulla ois valtavapainoinen
- laaka.
- – Sanot: »Elämänkertani
- kymmenen kalskeaa sanaa –
- köyhyys ja nälkä, tehdas ja riisto
- ja taistelu riistoa vastaan».
- »Ja kerran kun »sivistysvaltio»
- järjesti vankien janaa,
- niin joukossa oli myös äiti, mi
- kohdussa kantoi lastaan».
- – Niin, sinä se olit...
- Ja sinut ne konnat veivät
- näin kalterivarjojen keskellä
- rangaistavaksi.
- Ne tuomion raa’an antaissa
- säälineet eivät,
- ja yhdelle annetun tuomion –
- kärsivi kaksi.
- – Sain luokkasi asian puolesta
- vankilakoppien yötä,
- vaan tiedät – toverit
- jatkavat taistelutyötä.
- »Minä, kirjoitit – tiedossa,
- taidossa korkeelle nousen;
- voin antaa vaikk viimeisen suortuvan
- jänteeksi taistelujousen».
- »Kun hetkemme hiljaa matavat
- vuosien päähän,
- niin, vakuutat – voittojen
- ehtoja valtaamme niistä.
- Kas, ohranan iskemäin
- sinelmäin allekin jäähän
- se punainen taistelumieli,
- mi uhreista ei toki kiistä».
- – Niin, toveri, ystävä kallein –
- on vaikea tie!
- Vaan varmasti suureen
- määränpäähän se vie.
- On meillä jo Neuvostoliitossa
- todellisuus
- työn yhteiskunnasta – luotu on
- maailma uus!
- Niin mulla kuin sullakin
- rakkaus mielessä palaa
- ja täysin määrin mä nautin
- sen suloista hurmaa.
- Olen äiti kuin sinä,
- mut meilläpä onnea valaa
- tuo siunattu sana,
- mi siellä vain tuottaa turmaa.
- – Niin, siskoni, meillä on elämä
- kaunista – sittenkin itkin
- kun kirjeesi luin aina ja
- uudestaan.
- Mä luoksesi saavun
- mielikuvain siltoja pitkin.
- Oi, ottaos parhaat terveiset
- neuvostomaan!
- – Sait luokkasi asian puolesta
- vankilakoppien yötä,
- vaan tiedät: toverit
- jatkavat taistelutyötä.
- Ja minäkin kanssasi
- barrikaadeille nousen!
- Voin antaa vaikk viimeisen suortuvan
- jänteeksi taistelujousen.
1935
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.