Kirjallisuutta (Työmiehen vaimo)
| Kirjallisuutta. Tampere, 17 p. Maaliskuuta. Kirjoittanut anonyymi |
(Jatk.)
Erittäin hyvä asia oli, että näytelmäkappale ”Työm!ehen vaimo” ilmestyi painettuna. Koko lukevan yhteiskunnan huomio on melkein kiihkoon asti kiinnitetty siihen niiden ristiriitaisten arvostelujen kautta, joita tästä kappaleesta on saatu lukea. Niitä lukiessaan ei se yleisö, joka ei kappaletta ole nähnyt, ole tiennyt, ketä uskoa ja ketä olla uskomatta. Nyt voipi jokainen lukea ”Työmiehen vaimon” ja sitten päättää, kuka oli oikeassa. Voidaksemme lausua ajatustamme kappaleen suhteen, on tarpeen suurimmassa lyhykäisyydessä esittää sen sisällys:
Työmies Risto on menestyksellä kosinut säästäväistä ja muuten kelvollista piikaihmistä Johannaa, ja kappale alkaa heidän häillään. Risto ylpeilee niin kelpo morsiamen saannistaan ja ilmoittaa ystävilleen jo ottaneensa huostaansa Johannan säästöt, 600 markan pankkisetelin. Johanna myös on iloinen luullen hyvänkin miehen saaneensa ja tätä iloaan toivoisi hän koko maailman näkemään. Mielellään näyttää hän itseään ikkunasta meluavalle kuokkajoukolle ja kehoittaapa vielä kutsumaan sisälle kaikkien halveksimaa ja ilkeäksi tunnettua mustalaistyttöä Homsantuuta eli Kerttua. Hän raastetaankin sisälle, vaan nyt saadaan kummia kuulla. Homsantuu ilmoittaa Riston ennen kosineen itseään ja saaneen kihlasormuksilla ja muilla lupauksilla Homsantuun narrikseen. Risto ei voi väittää valheeksi hänen syytöstään ja Homsantuu poistuu häistä lausumalla mitä hirveimmän uhkauksen kostostaan. Tästä sulhasensa aikaisemmasta kepposesta joutuu Johanna hirveään hätään; hän riisuu morsiuskoristeensa pois ja uhkaa jättää häätalon ja vasta vihityn miehensä.
Hänen ystävänsä Vappu, joka kappaleessa edustaa järkevätä naista, hyväksyy hänen päätöksensä ja kehoittaa häntä sitä toimeen panemaan, vaan vanhemmat naistutut vetoavat Jumalan sanaan ja vihkimislukuihin, jotka kieltävät vaimon luopumasta miehestään ja käskevät olemaan hänen tahdolleen kuuliaisen. Parhaiten tulkitsee Risto edukseen vihkimisluvut, koska hän tulee siihen päätökseen, että Johanna ensi kerran on rikkonut vaimon velvollisuuksissaan häntä muka viatonta aviomiestä vastaan. Hän ei kuitenkaan tahdo olla liian ankara, vaan antaa Johannalle anteeksi, jos tämä koreasti suostuu jatkamaan häitä niinkuin ne olivat alotetutkin. Ehdoton vala rakastaa miestään myötä- ja vastoinkäymisessä saakin hänet jäämään ja häitä pitkitetään. Ensimmäisestä näytöksestä, joka loppuu hääpolskaan, on vielä huomautettava se, että nuoremmat Johannan tutut ja vertaiset ovat tyytymättömät Johannan äksyilemiseen ainoastaan sentähden, ett’eivät luule saavansa kylliksi tanssia eikä iloita. Riston käytöksessä ei muut kuin Johanna ja Vappu näe mitään arveluttavaa.
Toinen näytös esittää tapauksia markkinatorilla vuosi Johannan ja Riston häiden jälkeen. Johanna tulee kuihtuneena torille, jossa tapaa häänaisiaan. Nämä surkuttelevat hänen kukistunutta ulkomuotoaan ja tiedustellessaan hänen elämäänsä saavat tietää hänellä jo olevan pojan. Hänen kurjuutensa oikeasta syystä jäävät he kuitenkin tietämättömäksi. Heistä erottuaan alkaa Johanna tuumia, mitä hän sillä ainoalla markalla tekisi, joka hänellä nyt oli ja joka oli työpalkka kahdesta sukkaparista. Vaan hän ei ehdi pitkälle tuumimisessaan, sillä torille saapuu Risto ja hänen viinaveikkonsa Toppo, jotka ovat suuressa pulassa, kun ei ole rahaa, jolla saisi ryypyn aamutuimaansa. Risto on jo hävittänyt kaikki Johannan säästöt ja ryyppy olisi tainnut jäädä saamatta, jolleivät olisi huomanneet Johannaa, jolta Risto nyt mitä tunnottomimmalla tavalla kiristää senkin ainoan markan. Johanna saapi kuitenkin ystävältään Vapulta, joka on kopissa myömässä markkinatavaroita, velaksi leipää ja samalla lupaan kankaankutomista. Risto ja Toppo ovat aikeissa mennä markaltaan pitämään hauskaa elämää anniskelussa, vaan tapaavat sitä ennen Homsantuun, jota Risto kokee lepytellä. Siinä onnistuu hän kuitenkin niin huonosti, että Homsantuu, kun ei muuten saa hänestä eroa, heittää hietaa hänen silmänsä täyteen. Suuri hätä syntyy nyt Ristolle, markkinaväelle ja erittäinkin Homsantuulle, joka ensiksi antaa rahakukkaronsa sisällyksen rohtojen ostamiseen ja sitten, peljäten sen riittämättömäksi, ansaitsee tanssimalla lisää.
Kolmas näytös kuvailee mustalaisperheen tilaa ja elämää, johon perheesen Homsantuukin äitinsä puolelta kuuluu. Hänen isänsä on ollut talonmies Tuusniemeltä. Homsantuu yhdyttyään sukulaisiinsa saa tietää vanhemmistaan ja pyytää sitten äitinsä äitiä valmistamaan lääkkeitä Riston silmiin, vaan siihen ei ämmä suostu, kun tietää, mitä miehiä Risto on. Samassa saapuu ladolle, johon mustalaisperhe on yöpynyt, Ristokin ja lupaa asettua Homsantuun kanssa elämään yhdessä ja vaeltamaan ympäri maailman. Mummokin tekee nyt sovinnon Homsantuun rukouksista leppyneenä.
Neljännessä näytöksessä on Risto vielä vaimonsa luona ja näyttää eleilevan hänen ansioillaan. Elämä on kuitenkin ikävää, kun ei saa olutta. Tähän tulee vielä Toppo valittamaan haikamiaan ja tiedustaa Ristolta, eikö olisi mitään, jota voisi viedä anniskeluun pantiksi. Johanna on lähtenyt Vörskyn rouvalta hakemaan kudetta kankaasen, joka hänellä on kudottavana mainitulta rouvalta. Topon muistutettua pantista juohtuu jo valmistunut vaate kankaassa Riston mieleen; se leikataan heti ja lähdetään viemään anniskeluun. Ovessa tulee heille vastaan Johannan tuttava Leena-Kaisa ja tämä jätetään nyt kodin ja pojan vartijaksi, jonka toimen Risto oli vaimoltaan saanut, vaan sitten olutkiihkossaan unhottanut. Kauhukseen saa Johanna tietää kotiin tultuaan mitä siellä oli tapahtunut. Syystä pelkää hän kovasti Vörskyn rouvaa, ota oli luvannut tulla katsomaan kangastaan. Tämä armelias rouva tuimistuu silmittömäksi Johannalle, sillä hän luulee hänen hurvitelleen kankaan, kun ei vaimo tahdo heti tunnustaa miestään syylliseksi. Rouva lähtee hakemaan miestään muka ahdistamaan petollista työntekijää, ja nyt vasta Johanna joutuu ahdinkoon. Leena-Kaisan kanssa sopivat he kuitenkin siitä, että Johanna pyytää lainaksi rahaa vanhalta ihailijaltaan sepältä, joka kieltämättä ja mielellään antaakin 50 markkaa, ja nyt saapuu Vörskyn herrasväki rouvasväen yhdistyksen puheenjohtajan rouva Hanhisen seurassa. Mutta Johanna ei saakaan asiata selvitetyksi. Hänelle ei anneta suun vuoroa, ja kun hän tarjoaa maksua kankaasta epäillään hänen häpeällisesti ansainneen ne rahat ja häneltä uhataan ottaa lapsensakin pois, ett’ei muka se turmeltuisi äidistään. Tämä häpeällinen soimaus jo masentaa hänet pyörtymykseen asti, vaan hän toipuu ja odottaa miestänsä puollustamaan lastaan, ett’ei sitä ryöstettäisi heiltä. Silloin tuleekin Toppo ilmoittamaan, että Homsantuu oli vienyt Riston mukanaan. Tämä oli liikaa niin rasitetulle vaimolle kuin Johanna, ja hän lankeaa kuumeesen, joka päättää hänen päivänsä.
Viidennessä näytöksessä on Risto taas kotonaan ja hankkiutuu, vaikk’ei vaimonsa ole vielä hautaan saatettu, kosimaan Vappua. Tässä tuumassa häiritsee häntä vähän Homsantuu, joka revolveri kädessä on tullut kaksinkertaista viettelemistä kostamaan. Nyt on Risto hukassa ja valmistautuu kuolemaan. Toppo tuo kuitenkin poliisit apuun, ja kun Homsantuu ennättää kerran ampua, otetaan hänet kiinni. Risto, joka pelosta on kaatunut, huomataan päässeen vaarasta vahingoittumattomana ja hän kehoittaa pitämään tarkkaa vaaria siitä, että Homsantuu joutuu iäksi kiinni, ett’ei häntä enää tarvitseisi peljätä. Lopuksi kosii hän Vappua, vaan saa kuulla selvää kieltä siitä, minkälainen mies hän on ollut. Risto on kuitenkin parantumaton, eikä mitkään soimaukset, ei edes Vapun huomauttama Jumalan rangaistustaan vaikuta häneen. Kaikkiin on hänellä vaan sanottavana: ”Pyh, joutavia! Lähdetään me anniskeluun,” joilla sanoilla kappale loppuu.
(Jatk.)
Lähde: Aamulehti 17.3.1885.