Kirjallisuutta (23. joulukuuta 1886)

Kirjallisuutta. Tampere, 23 p. Joulukuuta. Kirjoittanut anonyymi

Tunnettu nimimerkki M. E. on toimittanut yhdeksännen vuosikerran Kristillistä Kalenteria Suomen Lapsille. Kirjasen ensi lehdillä saadaan lukea ”Raamatun lauseita” vuoden kullekin sunnuntai- sa pyhäpäivälle soviteltuna, ja näissä näkyy hänen pyhän kirjan tarkka tuntemuksensa sekä ky’ykäs aisti tekstin valitsemisessa. ”Anna tädin joulukertomuksia” on tässäkin vihkossa. Tapauksen kehkeäminen ei ole sanottavasti uusi, sillä samajohtoista kertomuksia on usein lasten kirjoissa, mutta sujuva kieli, vilkas esitystapa ja Jumalaa pelkääväinen henki, joka kertomuksessa yleensä esiintyy ja sitoo eri kohdat toisiinsa, saattaa sen miellyttäväksi lasten luettavaksi. Kappale ”Jesus Getsemanessa” on kuvalla ja siinä kerrotaan selittävässä muodossa rakkaan Vapahtajamme kärsiminen Getsemaneen yrttitarhassa.

Kirjasessa saamme lukea lehtisen Suomen kirkon historiaakin. Eräs maamme etevimmistä papeista, ”Joonas Lagus”, on siihen määrään saavuttanut kirjoittajan huomiota ja mieltymystä, että vainajan elämäkerta ja vaikutus löytyy lyhyesti esitettynä. Toisetkin kertomukset ovat lasten helpot käsittää ja erittäin niitä varten aiotut. ”Vilho Toivonen” nimisessä kappaleessa kuvaillaan kuinka sen niminen köyhän kodon poika ylenee papiksi ja on sitten vanhan äitinsä turva. ”Ole uskollinen vähimmässäkin” osoitetaan lapsen tarkkaa kuuliaisuutta vanhempiansa kohtaan ja miten välinpitämättömyys vähissä asioissa tuottaa suuria, surullisia asioita. Kirjasen sisältö kauttaaltaan herättää lapsukaisissa siveää, hurskasta mieltä ja jaloa luonnetta, varsinkin jos vanhemmat lyhyesti selittävät kappaleitten oikean tarkoituksen. Ainejako on mukavasti tehty, sillä suorasanaista kertomusta seuraa kristillinen runoelma tai virsi, joka lasten vilkkaasen luontoon vaikuttaa epäilemättä miellyttävästi. Suomen lapset ovat suuressa kiitollisuuden velassa monivuotiselle ystävällensä, kun aina jouluksi muistaa heitä näin sopivalla lahjalla. Vanhemmat, ostakaatte lapsenne joulupöydälle hyviä kristillisiä kirjoja, joitten joukosta ei tätäkään ole unhottaminen, sillä kirjoissa kätkeytyy kuolematon henki. Hinta, 75 penniä, on niin vähäinen, että sen voi köyhempikin suorittaa. – nen.

Vapaa-ajattelijoita ja Jumalan kieltäjiä on meidänkin maassamme, etenkin n. s. oppineissa, joltinenkin luku, vaikkei niiden kanta ole muuten kuin seurustelemisen kautta tullut toisten kansalaisten tiedoksi. Osaksi lain kiellosta, osaksi muistakin syistä ovat nimittäin jättäneet mielipiteensä paperille panematta. Kerrotaanpa talonpoikaisissakin miehissä siellä täällä löytyvän semmoisia, jotka kieltävät Jumalan olemisen. Vaan paljoa yleisempi on nuoressa kansassa ajattelemattomuus uskonasioissa, joka panee heidät puhumaan ja toimimaan niinkuin olisivat unhottaneet mitään, joka olisi pyhää, löytyvänkään. Ristiriitaisuus opin ja ihmisten elämän välillä panee monen epäilemään sekä opin todenperäisyyttä että uskonnon suojelevaa ja valmistavaa voimaa. Suuri levottomuus on epäilijän tunnossa seurauksena tästä epäilyksestään.

Kaikkia näitä seikkoja esitetään tänä syksynä Jyväskylässä ilmestyneessä Kalle Ahon näytelmässä ”Epäilijä”. Mielipiteiden ja luonteiden selvyyteen katsoen ei meidän kirjallisuudessamme liene monta näytelmäkappaletta tähän nelinäytöksiseen kappaleesen verrattavaa. Jokaisen, ainakin päähenkilöiden, kanta esitetään selvästi ja lyhyesti ja toiminta kappaleessa sujuu ripeästi. Itse epäilijä häilyy uskottomuuden ja kiihkouskoisuuden välillä, vaan koko ajan jaksaa lukija seurata hänen muutoksiaan ja niitä vaikuttimia, jotka ne saa aikaan. Koulussa ja yliopistossa juurtunut vapaauskoisuus ja tieteistä imetty epäusko koettavat Anttipappia vetää pois Jumalasta ja uskonnosta, jota vastoin muut suhteet jumalisen äidin ja lapsen uskossa pysyneen morsiamen ja sittemmin vaimon kanssa tekevät parastaan saadakseen hänet jälleen oikealle tielle. Näin vedettynä tulee hänestä uskonnollinen kiihkoilija, joka tahtoisi siirtää vuoret uskollaan, kunnes taas huomaa voimattomuutensa ja kieltää käsittävään ”Herran suuruutta”. Muutos tapahtuu toisenkin näytelmän henkilön uskonnollisessa kannassa. Talonpoika Ruotti esiintyy näytelmän alkupuolella kiihkoisena kerettiläisenä, vaan näytelmän lopulla on hän yhtä taipuvainen kannattamaan jumalattoman tohtorin kuin pastorinkin mielipiteitä. Hänen ahdasmielisyytensä on muuttunut välinpitämättömyydeksi.

Näytelmänä on ”Epäilijällä” meidän käsityksemme mukaan suuret ansiot, vaan kuitenkin voidaan täydellä syyllä epäillä, sopiiko se näyteltäväksi. Tulee nimittäin sopia siitä, minkälaisia asioita teaatterissa sopii esittää. Uskon asiat pidämme teaatteripiirin ulkopuolella. Teaatteri on taidelaitos, vaan uskonnolliset kiistat, olkootpa ne kuinka likeisessä yhteydessä käytännöllisen elämän kanssa tahansa, eivät sovellu taide-esityksiksi. Teaatterin pitää pysyä semmoisella alalla, jotta kaikki ihmiset, semmoisetkin, joille uskonto on pyhä, voivat loukkaantumatta käydä siellä. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotta eivät toivo uskonnollisia opin kappaleitaan teaatterissa arvosteltaviksi, jos teaatteri kuitenkin ottaa niitä muokatakseen, jää moni sinne menemättä. Uskonnolla on omat huoneensa, annettakoon taiteella olla myös omansa. Lukekoon jokainen, ketä haluttaa epäilijän, vaan elköön kenenkään uskonnollisia tunteita loikattako sillä teaatterissa. Toivottavasti löytää kirjailija, jolla on niin hyvä taipumus näytelmän kirjoittamiseen, vähemmän arkoja asioita esittääkseen.

Suomennoksista ansaitsee vielä tulla mainituksi hra Edlundin kustannuksella ilmestynyt rouva Langletin teos ”Tyttäret ja Äidit” siveellisen kantansa ja hyvän tarkoituksensa vuoksi. Kirjantekijä kokee teroittamalla teroittaa lukijattariinsa kasvatuksen tärkeyttä ja niitä periaatteita, joiden mukaan hyvin perheenäitiä tulisi kasvattaa.

Hyvin viehättävällä tavalla käsitellään jokapäiväisen elämän valo- ja varjopuolia suuressa kaupungissa hra Söderströmin kustantamassa teoksessa Buchholtin Perhe, Julius Stinden kirjoittama. Siinä annetaan perheen emännän yksinkertaisella, vaan sujuvalla tavalla esittää perheolojaan ja perheen suhdetta ulkomaailmaan. Tärkeät kysymykset ja pienet tapahtumat ja vähäpätöiset asiat ovat teoksessa sovitetut rinnatusten ja kerrotut melkein samalla mainiolla tavalla, ja vasta luettuaan huomaa lukija saaneensa leikkiä ja totta samalla kertaa. Tämmöisen teoksen lukeminen on sekä huvittavaa että hyödyllistä.

Ansiokkaita luettavia ovat myös Magdalena Rudenschold, Sylvialta sekä Kruunu ja Okaita, af Trollelta. Edellinen on ilmestynyt Hj. Hagelbergin, jälkimäinen hra Edlundin kustannuksella.

Lähde: Aamulehti 23.12.1886.