Kiltti setä ja hänen puolisonsa

Kiltti setä ja hänen puolisonsa.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Kenpä oli mies, ja ulos
saapunut hän oli miksi
aivan niinkuin korkeamman
kohtalon nyt lähetiksi?
Tutustuessamme häneen
tutustumme kilttiin setään,
jota kiltimpää ei ole
maailmassa ollut ketään.
Metsän laidass’ oli hällä
tässä koti mitä parhain,
suojatkin sen oli aivan
kaltaisia kukkatarhain.
Somisti sen tällaiseksi
puolisonsa käsi hellä,
jolla kodin onni oiva
oli aina sydämellä.
Kodin ympärillä puissa
linnut säveleitään soitti,
kevään, kesän tuojaa kielin
tuhansin ne kunnioitti.
Rauhan, rakkauden työssä
meni aika täällä luistain,
armast’ oli myöskin elää
vielä mennehiä muistain.
Silmät oli kirkkaat, joskin
aika harmensi jo hapset,
yhtä rakkaat oli heille
ilman linnut, ihmislapset.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.