Kiltti setä ja hänen puolisonsa
Kiltti setä ja hänen puolisonsa. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Kenpä oli mies, ja ulos
- saapunut hän oli miksi
- aivan niinkuin korkeamman
- kohtalon nyt lähetiksi?
- Tutustuessamme häneen
- tutustumme kilttiin setään,
- jota kiltimpää ei ole
- maailmassa ollut ketään.
- Metsän laidass’ oli hällä
- tässä koti mitä parhain,
- suojatkin sen oli aivan
- kaltaisia kukkatarhain.
- Somisti sen tällaiseksi
- puolisonsa käsi hellä,
- jolla kodin onni oiva
- oli aina sydämellä.
- Kodin ympärillä puissa
- linnut säveleitään soitti,
- kevään, kesän tuojaa kielin
- tuhansin ne kunnioitti.
- Rauhan, rakkauden työssä
- meni aika täällä luistain,
- armast’ oli myöskin elää
- vielä mennehiä muistain.
- Silmät oli kirkkaat, joskin
- aika harmensi jo hapset,
- yhtä rakkaat oli heille
- ilman linnut, ihmislapset.
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.