Kiitosvirsi rauhasta

Kiitosvirsi rauhasta. (Veisataan kuin 181 S. V. K.) Kirjoittanut Pentti Lyytinen

Olis ainetta aatella,

Ansaitseis laulun laitella,

Sillä asia on arvonen,

Vaan kirjoittaja kehnonen.

Tulkaa nyt laulun laittajat,

Oikeen asian auttajat,

Kokoomaan kilvan kiitosvirs,

Ja kiitos kirkkoon hakee hirs.

Kiitosta kunnian Kuninkaal,

Kaikissa kaikki valtiaal,

Kiitosta kilvan veisatkaam,

Ja hoosiannaa huutakaam!

Kuin Suuren sodan sovitti,

Ja rauhan meille toimitti,

Asetti aallot ankarat,

Pauhaavan meren pauhinat.

Nyt miekat tuppeen pistettiin,

Tussarin suutkin tukettiin,

Taas armon ovi aukeni,

Ja ilon päivä valkeni.

Vaikka miekat oli veressä,

Nyt ovat armon meressä,

Taas puhisdettu puhtaaksi,

Ihmiskunnalle iloksi.

Nyt arkin joukko iloitsee,

Nyt kristikunta riemuitsee,

Kuin suuri rauhan kyyhkynen,

Öljy-puusta toi tuomisen.

Kuka meistä oikeen osannee

Ja kilvan kiitosta veisannee

Sille suurelle Luojalle,

Rakkaalle rauhan Tuojalle?

Jos kaikki kielel kiittäisi,

Jos hivus karvat hiiskuisi,

Jos ruohot, lehdet laulaisi,

Ei vielä oikeen osaisi:

Jumalan armon suuruutta,

Pitkämielisyyn pituutta,

Arvata aivan arvolleen,

Luonto-kappaleet Luojalleen.

Se rauhan rakas sanoma

On kansain kuulla ihana,

Kuin kaikkein kaikkui korvissa

Mataloissakin majoissa.

Taas musta pilvi hajosi,

Ja rajuilma raukesi,

Vaikka sodan rakeet rankasi,

Nyt tykit suunsa tukkesi.

Jospa Luoja! lupais edespäin,

Aina armon päivät nähdä näin!

Että ei enää kuuluisi,

Sodan latingit laulaisi!

Pentti Lyytinen.
Rautalammilta.

Lähde: Suometar 25.7.1856.