Kiitos!

Kirjoittanut Lauri Soini


Oi kiitos, Jumalani, että sä soit
surun tulta ja tuskaa mulle!
Olis sydämeni, sen sinä arvata voit,
ihan arvoton muuten sulle.
Oman mieleni palossa ma ymmärtää
voin muittenkin surujen juurta.
Sitä ilman en tuntisi ensinkään
maan piirissä mitään suurta.
Mut kun olen surujen ja tuskan mies,
niin surujeni hiiliin yhtyy
koko kansani liekkivä murheen lies –
ja silloin se palamaan syttyy!


Lähde: Soini, Lauri 1903: Punasta ja vihreää: runoja. E. E. Sundvall, Helsinki.