Kiitos!
Kiitos! Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna |
- Kiitos, kun lemmit
- Puhtaalla miellä,
- Vaikka jo toivo
- Raukesi tiellä,
- Että se kiintyisi
- Kihloilla vielä!
- Tuntosi vaatis
- Astuvas toisin,
- Toisin kuin lemmestäs
- Huomannut oisin,
- Tai mihin kohtalos
- Johtaa ma voisin. –
- Tuttu on mulle
- Tuo äänetön kaipuu,
- Huokaus karvas,
- Mi itkuhun haipuu,
- Sydän kun tietää,
- Ett’ unhoon se vaipuu.
- Vaikkapa onni
- Vienyt ei meitä
- Riemuiten käymään
- Nuoruuden teitä,
- Niin älä murhein sa
- Päätäsi peitä!
- Lupaa se! – tiesithän
- Sieluuni haastaa,
- Jotta voin hunnun
- Lemmestä raastaa,
- Laulaa sen pyhyyttä, –
- Ilkkuin sen saastaa!
- Kiitos, – ma tunsin
- Mielesi alaa,
- Aavistin kyyneles,
- Itketyt salaa,
- Haavaas kun koitti he
- Myrkkyä valaa!
- Kiitos, kun nostaa
- Henkeni koit sa!
- – Milloin ma murruin,
- Hoivasi toit sa,
- Vikani kaikki
- Anteeksi soit sa.
Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.