Kiinalaiset
| Kiinalaiset. Kirjoittanut Otto Tiuppa |
- Kas kiinalaiset ne taistelevat
- Ne melun ilmoilla nostivat
- Ja kaiken maailman kansalaiset
- No ulos »taivaasta» potkivat.
- Kas prinssi Tuan on nyt keisarina
- Ja Mian naukuvi ahkeraan.
- Jo kaikki säikkyvät boksaria
- Nyt iskuistansa ne tunnetaan.
- Ei kelpaa niille nyt viinakulta
- Ei opiumi, ei paraskaan,
- Ja eipä huoli ne raamatuista,
- Ne nyrkit sojossa huutaa vaan:
- »Me eloon astuimme naurusuulla
- Ja hymy huulilla kuolemme,
- Ja tunnustimme vaan jumaluutta,
- Mi lempensä antoi kaikille;
- Siis viekää maasta nyt raamattunne
- Ja viinanassakat, kauppiaanne,
- Tai muuten naurusta lakataan
- Ja kaikki armotta tapetaan!»
- Sovinnossa nyt vallat aina,
- Ja rauha niille kallein kaikista,
- Ne puhuvat vaan kansain kunniasta,
- – Ja asehilla sitä tuetaan!
- Oikeutta näet kaikkialla
- – Ken heikompaansa koskaan sortaisi!
- Paras nukkuaksen nurmen alla,
- Niin säästyy kaikki elon vaivasi!
- Kiinalainen tuot’ ei ymmärtänyt,
- Kieräillä se koetti aina vaan,
- Onneaan ei raukka oivaltanut,
- Tuosta palkka hälle maksetaan.
- Viinakannut, kaikki rimsut, ramsut
- Kerran sulle vielä kelpaavat
- Ja »oikeuden» vankat puolustajat
- Maasi sovinnossa jakavat!
Lähde: Työmies 21.7.1900.