Kiiltomato (Franzén)

Kiiltomato.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Mik’, äiti, loistaa noin haan puolla?
Vast’ikään putos tähtönen:
mitähän, jos se on nyt tuolla?
Huus Fanny; portin ylitsen
hän kohta kiipeskin ja juoksi halki haan
sit’ ylös poimimaan.
«Min näen? Loistitko niin sinä?
Oletkin kirkas, suloinen...
Vain mato! Ja kun luulin minä,
ett’ olit helmi taivainen.
Vien toki kotiin sun: saat siellä rauhassa
kukissan’ asua».
Hän kutsui kokoon pienet kaikki
ja ruusuun pisti matosen.
«Pois kynttilä! – Äl’ itke, Maikki:
saat lyhdyn sievän pienoisen.
Jos yöllä heräät, niin sua hauskuuttaa se vaan,
ja nukut uudestaan.
Kuink’ otus tuo voi tulta moista
itsessään, äiti, suojustaa?
«Hän, jok’ on käskenyt sen loistaa,
sinutkin kerran kirkastaa,
jos tulet hyväksi». – «Siis, äiti, olet sa
jo kirkastettuna».


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.