Kiiltomato (Franzén)
Kiiltomato. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Mik’, äiti, loistaa noin haan puolla?
- Vast’ikään putos tähtönen:
- mitähän, jos se on nyt tuolla?
- Huus Fanny; portin ylitsen
- hän kohta kiipeskin ja juoksi halki haan
- sit’ ylös poimimaan.
- «Min näen? Loistitko niin sinä?
- Oletkin kirkas, suloinen...
- Vain mato! Ja kun luulin minä,
- ett’ olit helmi taivainen.
- Vien toki kotiin sun: saat siellä rauhassa
- kukissan’ asua».
- Hän kutsui kokoon pienet kaikki
- ja ruusuun pisti matosen.
- «Pois kynttilä! – Äl’ itke, Maikki:
- saat lyhdyn sievän pienoisen.
- Jos yöllä heräät, niin sua hauskuuttaa se vaan,
- ja nukut uudestaan.
- Kuink’ otus tuo voi tulta moista
- itsessään, äiti, suojustaa?
- «Hän, jok’ on käskenyt sen loistaa,
- sinutkin kerran kirkastaa,
- jos tulet hyväksi». – «Siis, äiti, olet sa
- jo kirkastettuna».
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.