Kiertotähdet (Mendelin)

Kiertotähdet.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Kaks kulki kiertotähteä
Loitolla toisistaan.
Ei tienneet toisistansa;
Ne kiersi, kiersi vaan.
Miljoonat penikulmat
Niill’ oli välillään,
Kun avaruutta kiertäin
Ne kulki väyliään.
Mut kerran – hämyharsoon
Taas maa kun pukeutui –
Tahdosta taivaan Herran
Ne yhteen ohjautui.
Ja silloin kirkkahammin
Ne loisti molemmat,
Valaisten valoisiksi
Maat öiset, varjoisat.
Ja silloin, silloin syttyi
Myös heissä rakkaus –
Ikuisen lemmen auvo,
Autuuden kaipaus. –
Nyt kulkevat ne taasen
Loitolla toisistaan,
Miljoonat penikulmat
Eroittaa ratojaan.
Mut rakkaus ei sammu –
Se kestää eronkin,
Se kolkon avaruuden
Kirkastaa unelmin.
Yl’ laajan sinilaen
Nuo kaksi toisiaan
Tähystää ikävöiden
Kuin armas armastaan.
Kentiesi kerran vielä
Ne osuu yhtehen –
Kentiesi Herra heille
Suo täyden autuuden.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.