Kiertokulkua.

Kirjoittanut Juhani Siljo


Sun »tyyntä ystävyyttäs»
en enää siedä, en;
taas kärsiä saat sa syyttäs,
minä rikon sen!
Vain sanoithan: »Popu!» ja: »Popu!»
– minä sanasen mistä sain –?
sanat huulten loppuu, ei lopu
veren lauseet vain –.
– Ja »mun rakkauteni tyyni»
ei tyynnytä sinua, ei!
Ah, Herra, omako syyni
minut syteen vei –?
Toi kiertokulkuun tähän
oma syymme meidät kai –?
– Halun meillä leikkimähän
vain Luonto sai!


Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.