Kierto (Convolvulus)

Kierto (Convolvulus). Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Sä ihmiselon kuva olet mulle,

kun illoin, aamuin sua tervehdin,

kehoitus kiitokseen, kun mullekin

on Luoja suonut samaa, mitä sulle.

Saat kukkia sä aina aamusin;

ne illoin kuihtuvat, ah! ennenkin,

loistaissaan päivää vastaan purppurassa,

ne vaaleten jo ovat muuttumassa.

Valittaisinko peilissäsi, että

iloni, eilen uusi, tänään on

jo kuihtunut kuin kukkas eloton?

En; vaikka mun myös odotus se pettää,

ett’ umpus aukee aina aamusin,

niin nukun siihen toivoon iltasin,

ett’ uusi päivä riemua taas suopi,

vaikk’ omat surut, vaivatkin se tuopi.

Sun varttas sauvas tukeepi ja kantaa,

se siihen tarttuin kiertyy, kasvaakin.

Ah, jos mä tomusta niin nousisin,

tarttuisin tukeen, minkä usko antaa!

Ah, sieluni jos laillas saada vois,

ennenkuin täältä hivun, kuihdun pois,

taivaasta säteilevän elon jalon,

kuin värin kukilles suo säteet valon!

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.