Kielo.

Kirjoittanut Kaarlo Hammar


Vain kielon sulotuoksuisen,
Niin valkoisen, niin puhtoisen.
Sen immyt mulle solmi rintaan.
Kun kevähällä kukki maa,
Ja lempeänsä armahintaan
Hän siihen huokui hehkuvaa.
Niin kesti kielo päivän, kaks,
Vaan kuihtui yhä kalpeemmaks.
Ma katsoin sitä suruissani,
Mut hennonnut en heittää pois,
Kun mulle lemmest’ armahani
Niin paljon kertoa se vois.
Ah, monta, monta vuotta on
Siit’ ajan mennyt aaltohon,
Mut lempeni on jäähtymättä.
Ma kahta silmää muistan ain’
Ja muistan valkeata kättä,
Mi kielon solmi rintahain...


Lähde: Laulujuhla-albumi. 1900. Toimittanut Kaunokirjailijaliitto. Helsingin laulujuhlaan kesäkuun 18–20 p. 1900. Helsinki.