Kevytmielisyys luotonannossa
Niiden väärinkäytösten johdosta, jotka Nils Idmanin kukistumisen jälkeen on saatettu julkisuuteen Suomen Yhdyspankin Tampereen konttorin hallinnossa, on syntynyt luonnollisesti hyvinkin laaja mielipiteiden vaihto sekä julkisuudessa että yksityisissä piireissä. Enimmältä osalta näkyy se kohdistuvan kysymykseen, mitä mahdollisia seurauksia romahduksella saattaa olla, mutta tärkeätä on juuri tällä hetkellä huomauttaa yleensäkin sellaisen pankkipolitiikan turmiollisuutta, jota Idman kevytmielisessä luotonannossaan on osoittanut.
Mitä muuten ennustettuihin seurauksiin tulee, josta mekin eilen tällä paikalla kirjoitimme, niin ne, kaikennäköisistä huhuista ja oletuksista huolimatta aikanaan järjestyvät omien taloudellisten lakiensa mukaan. Epäilemättä paljon sellaistakin tulee tapahtumaan, josta ei vielä mitään aavistuksia ole, ja toisaalta jäänee paljon sellaistakin tapahtumatta, joka tätä nykyä pidetään enemmän taikka vähemmän todenmukaisena. Kukin puhuu tietysti siltä kannalta, jolta asia hänen näkökulmastaan katsottuna näyttää, ja monet haastatellut lausuvat sen suuntaisia oletuksia, jotka ovat heidän toiveidensa kanssa sopusoinnussa. Ihminenhän uskoo mielellään, mitä toivoo, mutta taloudelliset vauriot kehittyvät ja korjautuvat ennakkolaskelmista riippumatta. Todenmukaisimmalta näyttää nyt aluksi, että sellaiset kituvat liikkeet, joiden pystyssä pitäminen pääasiallisesti nojautui Nils Idmanin leveisiin hartioihin, ensimäisinä joutuvat turvattomiksi, mutta niiden olemassaolo, perustuen yhden ainoan henkilön jäntevyyteen, oli joka tapauksessa ainoastaan ajan kysymys. Terveellä ja vankalla pohjalla seisovat liikkeet vain vaurastuvat siitä, että sairaat raivataan tieltä pois. Jokainen terveellisen liike-elämän ystävä tietysti toivoo päästävän sekasorrosta niin vähillä vaurioilla kuin mahdollista ja soisi, että kaikki, mikä tervettä on, säilyisi entisellään, mutta valitettavasti liikkeelle lähtenyt myrskypuuska tuhoaa siellä täällä vahvaakin metsää eikä ainoastaan heikkoa.
Mitä keveämieliseen luotonantoon tulee, joka eritoten Tampereella on paljastanut haitalliset seurauksensa, niin sopii toivoa, että Yhdyspankin ja Tampereen liike-elämän nyt saama opetus otetaan varteen. Pankinjohtajalta on kyllä vaadittava hienotunteisuutta, korkeata sivistystä ja ihmisystävyyttä, mutta toisaalta tulee hänen jokaisessa vakavammassa askeleessa noudattaa järkensä ja johdonmukaisuuden vaatimuksia. Ei hänelle saa olla pääasia persoonallisen suosion saavuttaminen taikka ihmisystävyydestään kuuluisaksi tuleminen, vaan hänen menettelynsä päämäärän tulee olla yleensä sen kysymyksen ratkaisussa, edistääkö vai ehkäiseekö hän luotonannollaan todellakin tervettä taloudellista hyvinvointia ja kehitystä. Pankinjohtajan ennen kaikkea muita tulisi olla vapaa persoonallisesta myötätuntoisuudesta taikka vastenmielisyydestä kaikkia luotonpyytäjiä kohtaan. Hänelle esiintyy monta sellaista tapausta, jolloin hänen tulee punnita, onko luotonanto jollekulle pyytäjälle todellakin hyväksi vaiko pahaksi. Liike-elämälle ei ole terveydeksi, että sillä on painolastina joukko henkihieverissään eläviä liikkeenharjoittajia, joilla ei ole liikemiehen edellytyksiä eikä siis mitään menestymisen mahdollisuuksia.
Nils Idmanin toimintaa arvosteltaessa on erityisesti huomautettava siitä, että hän umpimähkään ja summakaupalla koetti tukea melkein mitä liikeyritystä tahansa. Myönnettäk. kernaasti, että hänen kannattamiensa liikkeenharjoittajain joukossa oli sellaistakin ainesta, jotka luottoa ja kehoitusta todella ansaitsevat, mutta nyttemmin näkyy, että hän on vetänyt perässään hyvin paljon sellaista, joka ehdottomasti jo aikoja sitten olisi ollut viskattava kuormasta pois. Ettei hän tätä tehnyt vaan ryhtyi lopulta kaikilla tarjona olevilla keinoilla teennäistä liike-elämää ylläpitämään, se on hänelle pankinjohtajana suureksi virheeksi luettava. Hän on menettelyllään ylläpitänyt jopa synnyttänytkin sairaaloisuutta Tampereen liike-elämässä. Sopii toivoa, ettei se leikkaus, joka täkäläisessä liike-ruumiissa nyt Idmanin kukistumisen jälkeen tulee tapahtumaan, koske muuta kuin sairaita osia ja että terveet jäsenet pääsevät niin vähällä vaurioilla kuin mahdollista, jos niihin pakosta on koskettava.
On sanottu Nils Idmanin luottoa myöntäessään noudattaneen ihmisystävällisyyden kaunista periaatetta, ja itse kuuluu hän sanoneen ryhtyneensä kavalluksiinkin toisten auttamiseksi. Mekin olemme aikaisemmin myötätuntoisuudella hänen toimintansa tästä puolesta maininneet. Kuitenkin katsoen siihen luonteeseen, jonka asiat nyttemmin ovat saaneet, erikoisesti Idmanin nerokkaaseen kavallustapaan nähden, on jokaisen täytynyt tulla siihen käsitykseen, että hänen jalomielisyytensä pohjana on alati ollut ovela harkinta. Hän on yksinkertaisesti koettanut saada satimeensa niin monta herkkäuskoista kuin mahdollista, puijatakseen toisilta heidän omaisuutensa käsiinsä, ja käyttääkseen toisten nimiä omissa papereissaan. Hän tarvitsi lyhyesti sanoen henkilösuhteita suunnattoman määrän, ja käytti tässä kohdin yhtenä tepsivimpänä keinona kevytmielistä luotonantoa yhdistyneenä ihmisystävyyteen, joka toisin paikoin on ollut todellista hyväsydämisyyttä, mutta aina niissä tapauksissa, joissa hän saattoi omia pyyteitään valvoa, tunnottoman petkuttajan itsekästä laskelmaa.
Lähde muokkaa
Aamulehti sunnuntai 8.12.1912 s. 11, pääkirjoitus.
Kirjoittaja muokkaa
Aamulehden pääkirjoituksen on oletettavasti kirjoittanut lehden vastaava toimittaja Aukusti Alhovuori (1863–1912), vaikka kirjoituksen yhteyteen ei olekaan liitetty kirjoittajan nimeä.