Kevätvirrat

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Kevätvirrat vinhaan vierivät nuo,
suven suuren kulkevat maita jo maineet,
vesi vellova soi, käy vaahtona vuo,
ylös ilmaan pyrkivät ylpeät laineet.
Oli vaarat vankina, järvet jäänä,
kevät nousi nuorena vaahtopäänä,
tuli, järkytti jäät, ikitalvien luomat,
vesi vellova uurteli uudet uomat.
Kevätvirrat tietävät: yksi on tie,
sotiratsujen lailla ne raisuna ryntää,
rajutulvana tieltä ne telkehet vie
ja koskena kallion kylkeä kyntää,
ja paadet ne pirstoo ja vuoret ne siirtää
ja vaaroihin valtansa merkit ne piirtää:
Ja maa, meri yhteen yhtyvi soittoon,
kun rientävät kevään ne korkean voittoon.


Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.