Kevätsäkeitä

Kevätsäkeitä Kirjoittanut Jalmari Virtanen

Suli talviset hanget ja huurut pois,

Kevät kirkkaana korpia kulkee.

Kuka kumma nyt ei tuta riemua vois!

Kuka houkka nyt silmänsä sulkee!

Kuka tahtoisi korvansa ummistaa,

Kun helskivät sointuja taivas ja maa!

Kevätkuulas ja leppoisa ilma niin on,

Suvihattarat taivaalla hohtaa,

Pään nostavi nurmikin aurinkohon,

Taas peippokin kumppanin kohtaa.

Ne oksilla kilvaten sirkuttaa;

Ilo tulviva, mullekin rintahan saa.

Lumi viimeinen, äsken mi valkaisi maan,

Vesihelminä oksilla häilyy.

Puro yhtyvi peipposen laulantaan;

Kuvat kaunoiset kalvossa päilyy.

Havuotsille kuusisten kunnaiden

Luo aurinko paisteensa kultaisen.

Jokirantoja tulva taas paisuttaa,

Vesi kohisten koskissa molskaa.

Tukinuittajat hilpeät rannoille saa,

Puut ryöpyissä pistävät polskaa.

Kas kuohut ne vilppaina rantahan lyö,

Rekilaulujen rytmeissä yltyvi työ.

Niin villiä riemua rintaani mun

Kevät kultainen ainiaan antaa.

Tulimielin lähden nyt taisteluhun.

Sotalippua tahtoisin kantaa.

Minä luokkani puolesta taistelemaan

Kevätluonnosta uusia voimia saan.

1916

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.