Kevätlaulu (Weerth)

Kevätlaulu Kirjoittanut Georg Weerth

Suomentanut Jalmari Virtanen

Oli kohtaus liikuttavainen niin,

Syli toisen riemuin sulki

Ja Maaemo silmihin Keväisiin

Yhä katsoi, vastahan kulki.

Tärisyttävä vallan kohtaus tuo,

Tulikuumat on suudelmansa,

Ilon purkaukset oli korkeat nuo,

Oli riemu nyt valloillansa.

”Ilo hullaannuttaa, tyttöni, mua!

Mua pakkanen kauan raastoi!

Oraskulta on kaipuin vuottanut sua,

Kukat lämpöä...”, Maaemo haastoi.

”Satakielet on lehdossa vaienneet;

Oli lehtoni vihreä ammoin.

Sinä lintujen linnat kauneiksi teet;

Pois lähtevä talvi on kammoin.

”Vilu vallitsi vaahteralehdossain,

Olin alttiina ain vihurille...

Mutta lahjoja tottahan toit sinä vain

Nyt myöskin ihmisille?” –

Kevät vastasi: – ”Lapsille lahjoja toin

Lupauksia en unhoita noita!”

Esihin veti taskustansa noin

Tusinan revolutsioita.

1932

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.