Kevätlaulu (Hellén)

Kevätlaulu. Kirjoittanut Immi Hellén

Nyt herää horroksista maa,

nyt pääskyt, peipot palajaa,

kun taittui talven valta.

Nyt välkkyy vienot siniveet,

ja elon uuden säveleet

soi kirkkaat kaikkialta.

Mi riemu puron juoksussa,

mi tenho kukan tuoksussa

ja lauleloissa tuulen!

Kuin ihanata satua

niin uutta ja niin tuttua

ma kaikkialta kuulen.

Nyt maamies kylvää siementään,

on sillä kiire itämään,

ja oras päänsä nostaa.

Ja kaikki, jotka hengen saa,

ne taivaan valoon kohoaa,

pois pyrkii pimennosta.

Niin, enkös, enkös minäkin

pien’ taimi suuren tarhurin

nyt valoon nousta soisi?

Kuin kukka puron partaalla

ma enkös miellä hartaalla

nestettä elon joisi?

Ma kasvaa tahdon raitisna

kuin nuori koivu kunnaalla

tai sinirannan raita.

Pien’ taimi suuren tarhurin

on kiire nousta mullakin

nyt kohti valonmaita.

1925.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.