Kevät on saapunut

Kevät on saapunut. Kirjoittanut Immi Hellén

Päivä jo kultia kummuille jakaa,

kiuru jo palasi merien takaa.

Kuuletko purojen riemuisan juoksun,

tunnetko männikön pihkaisen tuoksun,

kuuletko ilmojen soiton?

Kevät on saapunut hempeä, hellä.

Murhetta mielessä oisiko kellä?

Käköset lehdossa kukkuvat kultaa,

aura jo viiltävi vainion multaa,

sorsa se salmia soutaa.

Kevät on iäti uusi ja nuori,

nuortuvi korvessa harmaja vuori.

Keväiset kerkät ne puhkeevat honkaan,

ihminen, ah, kuinka nuori hän onkaan,

kevät kun silmuja aukoo.

Kevät on nuorison autuas aika,

siinä on vastaisten toukojen taika.

Kaunis kuin keväisen aamun on rusko,

hyvän on voittohon nuorison usko,

kaunista kaihoovi rinta.

Kirkkahat keväimen aamut ja illat,

maasta on taivohon siintävät sillat.

Untelo, keväimen kutsuhun herää,

riennä, sen sointuja sieluusi kerää,

ennenkuin tummuvat illat.

1920.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.