Kevät (Leino)

Kevät Kirjoittanut Einari Leino

Taas talven viimat

jo jälkehen jäi,

kevät lauhkea jälleen koittaa.

Pian kentillä, nurmilla mellastaa

parvi nuorien, lauluja soittaa.

Kevät lauhkea, lämmin

ja suviset säät,

luonnon helmaan, siimehen vetää.

Ryskyen murtuvi talven jäät,

kohta pirtissä löydä ei ketään.

Kevät tullut on!

Kisakentillä kiekot lennättää

ja viestikapulat vaihtuu.

Minne nuorien parvi ennättää,

sieltä surut ja huolet haihtuu.

Kevät kuitenkin vasta

siell’ kevättä on,

missä noustu on sortajan alta.

Sillä kahleet kylmästi kalskahtelee,

missä hallitsee porvarivalta.

1931

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.