Kevät-iltana

Kevät-iltana. Kirjoittanut Antti Rytkönen

On kevät-ilta ja kuuhut

niin kummasti kumottaa,

ja kaiho outo ja kumma

mun mieleni valtoaa.

Kevät-iltana kuljin ennen

kanss’ armahan ystäväin

ja unia ihanoita

minä kultani kanssa näin.

Ja mieleni oli niin raitis

kuin rannan aaltonen,

kun kullat kuuhuen taivaan

utukalvossa uiskeli sen.

Kuin ilmojen utuiset pilvet

myös ulapan pohjilla ui,

niin sielusi hellä ja herkkä

mun sieluuni kuvastui.

Ja tuota kun muistan, silloin

mun mieleni summeutuu,

ja mun rintani kaihon tuntee

kevät-ilta ja illan kuu.

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.