Kevät-aamu (Ekberg)
Kevät-aamu. Kirjoittanut Lauri Ekberg |
- Ei toki lie sulosempaa nauttia loistoa muuta,
- Kuin mitä synnyttää Pohjolan loistava yö.
- Tokkopa vaihtasin kauneuttaan etelän kevät-öihin,
- Tokkopa aamua sen jättäsin konsanahan! –
- Ootko sa, veikkoni, loistoineen kevät-aamua nähnyt
- Ootko sa nousua sen muistanut katsoakaan?
- Katsele! nuorena rintasi kun yhä hehkuvi vielä;
- Aikasi rientävä on, nyt sitä katsele siis!
- Siinä sä näät ajan nuoruuden, tuon loistosen aamun
- Sointuvan yhtehen niin, kuin olis armahat nuo.
- Yöhön, päivähän verrattuun, kun loistavi päivä,
- Poistuvi varjoton yö – Pohjola valkenevi.
- Kultahan kuusikot luo salojen kevät-aamutar tuolla.
- Kultahan luo salomaat, kultahan kukkulat myös.
- Vainiot verhoin vehrehineen sulo kastellen kätkee,
- Lämpöä heltehen kun lähtevät nauttimahan.
- Lintuset laulaen kuoroineen elähyttävät työhön
- Ihmiset, luontoki muu alkavi toimia taas.
- Kaikki nyt lähtevät yölevoltaan, ilo täyttävi rinnat,
- Kaikki nyt puuhailee, päivä kun koittanut on. –
- Kuule! sä nuori jos oot sekä syömesi sykkivi maalles,
- Nouse jo katsomahan: – Pohjolan mennyt on yö;
- Nouse jo toimimahan, kun maallesi henkinen aamu
- Koittavi noin valonen, nouse, nyt aika jo on!
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.