Kevät-aamu (1886)

Kevät-aamu. Kirjoittanut Lauri Ekberg

Ei toki lie sulosempaa nauttia loistoa muuta,

  Kuin mitä synnyttää Pohjolan loistava yö.

Tokkopa vaihtasin kauneuttaan etelän kevät-öihin,

  Tokkopa aamua sen jättäsin konsanahan! –

Ootko sa, veikkoni, loistoineen kevät-aamua nähnyt,

  Ootko sa nousua sen muistanut katsoakkaan?

Katsele! nuorena rintasi kun yhä hehkuvi vielä;

  Aikasi rientävä on, nyt sitä katsele siis!

Siinä sä näät ajan nuoruuden, tuon loistosen aamun,

  Sointuvan yhtehen niin, kuin olis armahat nuo.

Yöhön, päivähän verrattuun, kun loistavi päivä,

  Poistuvi varjoton yö – Pohjola valkenevi.

Kuitahan kuusikot luo salojen kevät-aamutar tuolla,

  Kultahan luo salomaat, kultahan kukkulat myös.

Wainiot verhoin vehrehineen sulokastehen kätkee,

  Lämpöä heltehen kun lähtevät nauttimahan.

Lintuset laulaen kuoroineen elähyttävät työhön

  Ihmiset, luontokin muu alkavi toimia taas. –

Kaikki nyt lähtevät yölevoltaan, ilo täyttävi rinnat,

  Kaikki nyt puuhailee, päivä kun koittanut on. –

Kuule! sä nuori jos oot sekä syömmesi sykkivi maalles,

  Nouse jo katsomahan: – Pohjolan mennyt on yö;

Nouse jo toimimahan, kun maallesi henkinen aamu

  Koittavi noin valonen, nouse, nyt aika jo on!

Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.