Keväst ja kesäst

Keväst ja kesäst.

Kirjoittanut anonyymi

Katkelma on peräisin teoksesta Vanhain Suomen maan Pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud (1616).

Miten ennen Suomen kieltä kirjoitettiin,

otamme näytteeksi 1616 painetusta kirjasta seuraavan runon:

Pilveb pacon pois pyrkivät,

Seixtys laevan täyttäp.

Ilmad ankarad asettuvat,

Auringo lämbymäns näyttääp.

Toucoo toevoitap kyhkyinen,

Lindu pieni pääskyinen

Suven sanoman saattap.

Käed kuckuvat kuusistos,

Visertäin suven virttä.

Lehdet puihin myös puhkevat,

Vesoivat suured ett piened.

Medzäd vainjod vihoittavat,

Casvavat niitud ja niemed.

Cuckaiset ihanast cucoistuvat,

Maast maan yrtid ylöskäevät,

Hajahtain makjall päänäns.

Cuolled elämän ihastuvat,

Linnud luodhud caick iloidzevat,

Ilma on iloa täynnäns.

Herran ihmeit ajatelkam,

Uscocam händ hänen töistäns.

Hänen murheitans muistacam,

Jonga hän pitäpi meistä.

Luodhud siunaa caick sikjämän,

Linnud, calad cans casvamaan,

Eläimed, laehod meil laina,

Luotuin cansa caick iloidkam.

Herran hyvyttä kiittäkäm,

Jonga meill osottap aina.

Lähde: Työmies 30.7.1900.