Keväiset virrat

Keväiset virrat. Kirjoittanut Viki Kärkkäinen

– Väkeviä olemme me keväiset virrat!...

Me synnyimme siellä, missä talven valta oli pimein ja synkin, missä pakkanen rajuimmin paukkui ja missä pohjatuulen jäätävimmät vihurit vinkuivat.

Meidän isämme on taivaan iloinen aurinko, meidän äitimme on talven ankara, valkea hanki. Me olemme vastalause jäätäviä voimia vastaan.

Me syöksymme vuorilta pimeisiin rotkoihin, me murramme tieltämme kaikki, jotka kulkuamme estävät, me sorramme edestämme sorat ja lahot, me surmaamme heikot ja vanhuudesta vapisevat. Me olemme nuoruuden väkeviä sotureita kaikki, me keväiset virrat...

Me taistelemme salpoja ja esteitä vastaan, me ryntäämme villeinä vihollisen joukkoon, me hävitämme maan päältä talvista saastaa...

Ja kuta suurempi on vastus, kuta väkevämpi vihollinen, sitä hurjemmin me iskemme, sitä rajumpi on rinnoissamme kuohuva voima.

Meidän kulkumme on kuin keväisen myrskyn: sortukoon se, jonka runko ei rientoamme kumartaen tervehdä, kaatukoon hän, joka voimaamme halveksuen uhmaa!

Tulkaa vastukset! huudamme rotkoissa piileville pimeyden valloille. Saapukaa telkeet! laulamme laaksoissa väijyville vihollisten joukoille. Ihanaa on taistelijan kuohuva, voittoisa kulku.

Me annamme virkistystä nääntyville vesoille, me laulamme rohkeutta nuoriin rintoihin, me soitamme iloja surullisten mieliin.

Voitokasta kulkuamme johda ei yksikään jumala, meillä on itsellämme jumalaiset voimat!

Taistelu on elämämme ainoa tehtävä. Jälestämme saapuvat kehityksen vallat, nousevat mullasta kauneuden liljat ja huokuvat ilmoissa vapauden tuulet. –

Lähde: Kärkkäinen, Viki 1909: Vuoden varrelta: suorasanaisia runoelmia. Otava, Helsinki.