Keväinen kotiintuminen

Keväinen kotiintuminen. Kirjoittanut Lauri Soini

Suli hei, hepo, astele arvelematta,

elä niskojas nakkele ensinkään!

Sulonurmi jo kaunoset kunnaat kattaa,

käki täyttää tienoot helkyllään.

Ratas laulavi, raikuu raklattain,

tulisirkoset pyörästä säihkyy vain.

Suli hei, hepo, rattaita vinhaan vie!

Kovin pitkä on tie.

Ilo sammui maailman pauhinassa,

sydän synkkeni kuohussa kaupungin.

Suru pitkien iltojen valvonnassa

tuli vieraaksi kalliomuureihin.

Jopa lämpeni päivä ja hanget vei,

elo elkeni, uhkeni, hei suli hei,

kotitietä on riemukas taivaltaa,

kun on vihreä maa!

Tiehaara on kaukana kuonnuksissa

ja se kotihin kulkijan johdattaa.

Koko tien näen täältä jo aatoksissa,

pää vaikkapa vaivoin silmiin saa.

Lepät lehtevät vierellä versoo sen,

ratas kuopissa keinuu horjuellen.

Hepo tietävi tiensä kääntyessään

ihan itsestään.

Niin tuttuja tääll’ ovat pensaat, puutkin,

ahot marjavat, niityt aitoineen.

Kotitanhuat, metsiköt, tienoot muutkin

sulomuistoja kiehtovat aatokseen.

Lehdon lentävät lintuset laulelevat

tulolaulelut raikkaat, riemuisat.

Kotiseutuni, kuin olet armainen,

miten armainen!

Mäki eessäni vielä on männikköinen,

koti ei ihan kuonnu kuumottamaan.

Kevätaurinko laskee, hengetär öinen

käy männikön lehvillä soutelemaan.

Mäen rinteessä aattelen, onkohan vaan

koti kaunonen viel’ ihan ennallaan.

Hevon kaula se rinteessä kyömään käy,

koti vaan ei näy.

Se on tuolla, se tuolla on kummullansa,

on tuolla se rannalla lahdelman!

Kas, kuinka se nostaa kattoansa

sädeloistoon päivyen laskeevan!

Kas, rannalla tuuhea pihlajapuu

kera kartanon lahdessa heijastuu!

Katon harjalla viiri se viittaa päin

mua tervehtäin.

Suli hei, hepo hilkkase arvelematta

mäen viettoa vierua laskettain!

Ilokyynele silmää kastelematta

ei anna mun katsoa armastain.

Ratas vierivi, matka jo loppuun saa,

hepo portilla riemuiten hirnahtaa.

Kotiportti se vinkuu hiljaisen

tuloterveisen.

Kotihalli se haukkuu kartanolla,

kunis tuntevi, alkavi riemuamaan.

Ihanaisia hetkiä monta olla

tällaisia ei voi päällä maan.

Isä, äiti ja sisko ja perhe muu

ulos pihalle pirtistä sulloutuu.

Ilohaastelu vilpas viihdyttää

ja viihtymys jää.

1898.

Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.