Keväinen kaipaus

Keväinen kaipaus. Kirjoittanut Emil Lindahl

Kävin kukkivat Eedenin tarhat

minä keskellä talven jään,

elin onnessa elämän harhat,

nyt ma kaikessa vaiheen nään.

Kevät luonnossa, tuoksuja tiellä,

kukat aukeevat umpuistaan;

mulla syömessä syys, elon siellä

se hyytävi halloillaan.

Kuin haamu ma kevään mailla

käyn kuolema rinnassain,

ypöyksin ja viihtyä vailla,

mua muistoni seuraa vain.

Siellä rinnassa, kaiholla kuulen,

elon vaatimus vaikertaa,

mutta turhaan, turhaan, ma luulen,

pian kuolema seuraa saa.

Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.