Kevään tullessa

Kevään tullessa. Kirjoittanut Karl Adolf Kovero

Jo liesti päivän liekko maamme päältä

Sen vaattehen, jonk’ alla lepäs lehto;

Jo auenneena läikkyy aallon kehto

Ja pieni puro näyttää miehekkäältä.

Ja leivo lensi taivahalle täältä,

Joss’ ilo, lemp’ on elämänsä ehto,

Ja suloisesti soipi joka mehto

Ja metoa ei puutu mehiläältä.

---

Mut, kansa, älä kilvoitustas heitä,

Epäilyn yöhön uskoos, toivoos peitä,

Jos kulkea et voikaan kevään teitä!

Ain’ auttaa, holhoo Luoja lapsiansa.

Kevähän uuden saapi uskon kansa.

Miks lakkais, lannistuis se toivossansa!

1869–1899.

Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.