Kevään kynnyksellä
Kevään kynnyksellä. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Kevään kynnyksellä
- Tuli Tuonelan tytär tumma
- Valon laulajan luo.
- Katsoi ääneti, katsoi kauan –
- Käden vaipua suo.
- Katkaista ei henno
- Miehen lempeän elonlankaa. –
- Hiljaa liukuvi sää,
- Kerimään kun kuontalolle
- Tytär Tuonelan jää.
- Päivä kultaa seinää,
- Sammuu siunaten lännen rantaan
- Metsän huurteisen taa.
- Vaippaan yöttären pehmoisesti
- Peittyy meri ja maa.
- Kerii tytär Tuonen,
- Kiertää hellästi kuontalolle
- Elonsäikehen pään.
- Silmä sammuvi, henki liitää
- Valoon välkkyävään.
Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.