Kevään henget

Kevään henget Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Mikä humina hankien povea pyyhkii tuolla,

mikä soitto vainaitten vaikeitten yllä, kuuletko oi!

Lie kaukaista kumua juhlista päivän salien puolla,

jo uneemme kukkivain tarhain tuoksua tuuli toi.

Kera soiton sen keinuvat toiveet, aatteet armaat,

iki-ilojen haaveet, laulut rytmien helkkyväin.

Kaikk’ eellään häätävät kallellapäiset hahmot harmaat,

navan yötä ei kaihda kulkijat retkien välkkyväin.

Ne on syntyä suurta auringon ylhäisen palon,

on niillä taattonsa kultaiset kaavut harteillaan,

soma kutreilla seppele, päärlyä päällään kasteen ja valon,

saa rikkaan ne riemuun, saa köyhän ne rikastumaan.

Napapiirien yössä kädet siunatut nostaa

ylös kylmän ikeestä roudalle rauenneet lempeät päät.

Joka poloisen silmun, lintusen kylmän ne kostaa,

ne liekkisilmin, tultahuokuen puhkovat jäät.

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.