Keväällä vuonna 1882

Keväällä vuonna 1882. Kirjoittanut F. F. Brummer

Oi, kevätpäivää helteistä!

Jo lähtee jäätkin järvistä,

Vaan rinnastain ei lähde jää,

Voi, mistä tulle tää?

Nyt kevättäkö sille ei

Siis joudukkana? Kenpä vei

Sen lämmön, ruusut herttaiset

Ja runsaat toivehet?

Sen, Helmi, sinä tiedät kai,

Sun tähtes mulla talvi tai:

Sun kylmyytes mull’ ankaran

Loi roudan rintahan.

Ja sitäpä ei sulamaan

Yks’ aurinko saa konsanaan.

Vaan kaksi sais sen aikahan:

Nuot silmät armahan.

Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.