Keväällä (Hellén)

Keväällä. Kirjoittanut Immi Hellén

Kevätpäivyt jo sulatti roudan ja jään,

elonvirttä nyt tuuletkin soivat.

Ja vihanta korsi nyt nostaa pään,

purot ryöpyten karkeloivat.

Jo vuokkoset kilvaten tekevät terää,

ja unesta turpehen toukkakin herää,

siniaaltoset ilakoivat.

Kuin neitonen nuorissa haaveissaan

on rannalla koivahainen

veen kalvosta katsellen kuvastaan,

ja sääski ja kimalainen

ne keväiseen kuorohon kilvaten yhtyy,

ja pääsky jo pirttinsä tekohon ryhtyy.

Oi, riemuitse, lapsukainen!

Käy luonnossa mahtava uudistustyö,

elonairuet kuolon kun voittaa.

Ja sun suonesi samassa tahdissa lyö

ja samaa ne säveltä soittaa.

Niin aamujen riemuhun sinäkin herää,

sen päivyen varalta aarteita kerää,

mi kerran sun kulkea koittaa.

Kudo kultaista kangasta unelmain,

elo antavi kaunihintaan.

Valekukkihin ällös sä tyydy vain,

jotka saavutit halpaan hintaan.

Ne aukee sun eteesi pyhäiset puistot.

Jalon kilpailun konsaan ei murene muistot,

ne kätkeös syvälle rintaan.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.